Julkaistu Itä-Savossa 8.12.2008

 

Jaakko Suoninen

Tahtotilasta ja Sosterista

Hemmo Pirhonen kirjoitti erinomaisen esityksen "Tahtotilan kartoitus Savonlinnan päätöksenteossa" (Itä-Savo 29.11.2008). Mainio kirjoitus kaipaa tietenkin kommentointia, ettei sen sanoma pääsisi unohtumaan eivätkä siinä esitetyt ajatukset jäisi lukijoiden ja päättäjien mieleen ainoina totuuksina.

Aluksi tuosta "tahtotilasta": kyseessähän on poliitikkojen muutama vuosi sitten käyttöönottama, kielitieteilijöiden mitään merkitsemättömäksi toteama Orwellilaisen uuskielen sana. Komealtahan tuo sana kalskahtaa ja sen vuoksi soveltuu poliittiseen kielenkäyttöön, mutta asioiden ymmärtämistä se vain hämmentää – siitä kai sen suosiokin muodostuu.

Olennaisilta osin Pirhosen kirjoitus tietenkin koskee Sosteria ja sen tulevaisuutta. Totean heti alkuun, että Sosteri sellaisenaan on teoriassa erinomainen, mutta vain teoriassa: voidaan piirtää hienoja organisaatiokaavioita ja selvittää niiden avulla, kuinka sosiaali- ja terveydenhuollon toiminta palvelee kansalaisia. Valitettavasti sosiaali- ja terveydenhuollon toiminta ei kuitenkaan ole kirjoituspöytätyötä vaan sitä tehdään kentällä, ihmisten parissa. On ollut naurettavaa (tai oikeastaan   itkettävää) kuulla kirjoituspöytiensä takana istuvien sairaalajohtajien vuosien saatossa monesti toistama vakuutus "hoidon taso ei laske" olipa tilanne mikä hyvänsä.

Savonlinnan ja Sosterin todellisia ongelmia on itse asiassa kaksi: maksujen jakautuminen ja johtaminen.

Maksujen jakautuminen tämän kaltaisessa organisaatiossa on itse asiassa hyvin pitkälle analoginen teollisuudessa käytettävän sisäisen laskutuksen/ hinnoittelun kanssa. Vaikka tämä ongelma on hyvin vanha, ei siihen ole löydetty yleisesti hyväksyttävissä olevaa ratkaisua kaiketi millään tuotannon alueella. Julkisen hallinnon virkamiehet tuskin voivat tällaisessa ongelmassa löytää 'viisasten kiveä', jota eivät ole löytäneet liike-elämän kustannuslaskennan ammattilaiset, joiden oman työelämän jatkuvuus voi olla uhattuna. Kun absoluuttisesti oikeaa laskutusperustetta ei pystytä löytämään, on tyydyttävä likimääräiseen laskentaan, jolta voidaan vaatia oikeudenmukaisuutta. Tähän on Savonlinnassa viimeinkin herätty ja ellei sellaista Sosterin puitteissa ole  mahdollista toteuttaa, ei kaupungille juuri jää muuta mahdollisuutta kuin Sosterista irrottautuminen. Pirhonen esittää irrottautumisen kaupungille mahdollisesti aiheuttavia ongelmia, jotka päätöksiä tehtäessä täytyy ottaa huomioon: siinä mielessä Savonlinnan kaupungin on syytä kiittää Pirhosta siitä, että hän on tuonut nämä ongelmat (tai ainakin osan niistä) esille. Kaupungin veronmaksajana ja tämän tyyppisistä asioista jonkin verran kokemusta hankkineena voin kuitenkin sanoa, että ongelmat ovat paljon vähäisempiä kuin miltä ne näyttävät, kunhan niiden ratkaisemiseen ei kytketä turhaa byrokratiaa.

Johtamisen ongelmat Sosterissa ovat samat kuin maamme sosiaali- ja terveydenhuollossa yleensäkin: päättäjillä ei ole johtamiskokemusta eikä –koulutusta. Sosterin hallitukseen on nimitetty joukko kunnallispoliitikkoja, joiden tausta on sellainen, ettei heillä ole edellytyksiä strategisten päätösten tekemiseen sosiaali- ja terveydenhuollon aloilla: kunnallispoliitikot ajavat kukin oman kuntansa etua, eivät Sosterin kokonaisetua. Valtakunnallisestikin terveydenhoidon johtamisongelmat on tiedostettu. Seuraavassa sitaatti valtioneuvoston julkaisusta 'Julkinen hyvinvointivastuu sosiaali- ja terveydenhuollossa':

"Tehokkuuden lisääminen edellyttää tuottavuuden kasvattamisen lisäksi voimavarojen uudelleen suuntaamista vaikutukseltaan parhaisiin hoitomuotoihin. Tämä ei ole mahdollista ilman terveydenhuollon johtamisen kehittämistä kaikilla tasoilla - omistajapolitiikasta johtamisjärjestelmien uudistamisen kautta esimiestyöhön. Osana johtamisen kehittämistä tulee sen tietopohjaa, erityisesti palvelujärjestelmän tehokkuuslähtöistä tuotannon ohjausjärjestelmää, kehittää voimakkaasti."

Sosterin kohdalla tämä tarkoittaisi sitä, että hallitukseen valittaisiin kunnallispoliitikkojen sijasta eri alojen asiantuntijoita, joilla on riittävästi johtamiskoulutusta ja -kokemusta. Vaihtoehtona voisi ajatella johtamiskoulutuksen antamista hallituksen jäsenille, mutta äänestäjien "tahtotila" voi vaikuttaa sen, että johtamiskoulutus joudutaan uusimaan joka neljäs vuosi. Ehkäpä tuo johtamiskoulutusvaatimus pitäisi ulottaa myös liittovaltuustoon, joka edustaa omistajapolitiikkaa.