Julkaistu Itä-Savossa 9.10.08

Lähisaaria hakataan kuin viimeistä päivää

 

Savonlinnan kaupunki havittelee niukalla enemmistöpäätöksellä lähisaaria asutuskäyttöön. Maakuntahallitus torjui yksimielisesti hankkeen. Nyt kaupunginjohtaja ja johtavat virka- ja luottamusmiehet ihmettelevät, miksei kaupunki voi itse päättää omasta asiastaan. Kuoroon on liittynyt myös kunnallisvaaliehdokas Jarkko Wuorinen lehtikirjoituksessaan.

Voisi kuvitella että niin Laine kuin Wuorinenkin kokemuksensa mukaan ymmärtäisivät, miten suomalaisen yhteiskunnan toiminta on organisoitu. Niin yksityiset kansalaiset kuin erilaiset yhteisöt, kaupungit ja kunnat eivät voi tehdä kaikkea, mitä mieleen juolahtaa. Lait ja asetukset määräävät ja ohjaavat monella tavalla toimintaa ja päätöksentekoa on hajautettu myös läänin ja maakunnan tasolle. Johtopäätöksen pitäisi olla yksiselitteinen: pulinat pois, yleinen maakunnan etu vaatii, ettei näitä saaria asuteta.

Nyt näitä saaria hakataan, kuin viimeistä päivää. Kaupungin metsätalousinsinööri Antti Luostarinen tunnustaa Itä-Savossa 20.9, ettei tällainen meno voi pitkää jatkua ennen kuin rahantulo ehtyy. Hän kertoo, että v 2006 kaupungin metsiä jo ylihakattiin. Paine rankkoihin hakkuisiin tulee kaupungin päättäviltä elimiltä. "Talousarviokäsittelyssä lukuja hilataan aina vielä…ylöspäin" ja "viimeisessä käsittelyssä joku pyörittää ne metsätulot vielä suuremmiksi", ihmettelee Luostarinen. Ainakin tältä pohjalta on vaikea uskoa, että kaupungin talous olisi kääntynyt nousuun kuten kaupunginjohto väittää.

Eteläisille saarille on Etelä-Savon metsäkeskuksen toimesta laadittu v. 2004 puistometsäsuunnitelma, jonka tekninen lautakunta on hyväksynyt toimintaohjeeksi. Kyseisessä suunnitelmassa peruslähtökohta on sama kuin tavanomaisissa talousmetsäsuunnitelmissa: metsänhoidollisesti oikea käsittely johtaa mahdollisimman suureen, tasaiseen metsätuloon. Puistometsäsuunnitelmassa pyritään kuitenkin soveltuvin osin pehmeämpään metsänkäsittelyyn, luontaista uudistamista suositaan, monimuotoisuutta suojellaan jättämällä muita kuin kasvatettavia puulajeja ja aliskasvosta. Maisemalliset näkökohdat huomioidaan jättämällä rantaviivalle riittävän leveä käsittelemätön suojavyöhyke ja suuria mäntyjä jätetään varsinkin näille vyöhykkeille ikihongiksi varttumaan.

Kävin tutustumassa ko. hakkuisiin. Yllätyksekseni huomasin, ettei hakkuissa selvästikään noudatettu puistometsänsuunnitelman suosituksia. Leimikkosuunnitelmassa luontaiset uudistamiset ovat muuttuneet kaivurilaikutuksiksi ja istutuksiksi ja suuria mäntyjä oli poistettu tai oli määrä poistaa myös aivan rantaviivalta. Käärmesaaren keskiosassa kasvanut komea 65- vuotias istutuskuusikko oli pantu matalaksi. Tämän erittäin laadukkaan, vielä hyväkasvuisen kuusikon paljaaksihakkuuta ei puhtaasti metsänhoidollisestikaan voi pitää hyväksyttävänä. Seurauksena on myös se, että saaren luonne virkistyskäyttöä silmälläpitäen on kokonaan muuttunut, kun saaren koko keskiosa on paljaana. Onneksi saaren rantavyöhyke on suureksi kallioita, joissa ei ole ollut mitään hakattavaa ja siksi ei suuri hakkuuaukko juurikaan näy ulospäin.

Metsälain mukaan ei ko. hakkuisiin voi puuttua, koska nykyinen laki sallii metsäomistajille varsin suuren vapauden hakata metsää mielensä mukaisesti. Tässä tapauksessa on kuitenkin olennaista se, että saaret metsineen omistavat viimekädessä kaupunkilaiset. Ymmärrän asian niin, että tällainen, olennainen, hyväksytystä puistometsäsuunnitelmasta poikkeava metsänkäsittely olisi pitänyt tuoda tekniseen lautakuntaan. Niinpä olen ehdottanut lautakunnalle, että Kaupinsaareen edennyt hakkuu viipymättä keskeytetään siksi aikaa, että leimikkosuunnitelmaa ehditään vielä muuttaa vastaamaan puistometsäsuunnitelmaa niiden kuvioiden osalta, joita ei vielä ole hakattu.

Olen informoinut myös Etelä-Savon metsäkeskuksen johtoa saarten hakkuista. Se ei voi metsälain mukaan puuttua asiaan. Voisi kuitenkin kuvitella, että nykytilanteessa metsäkeskuksen neuvonnallinen tehtävä korostuisi. Jos Etelä-Savon metsäkeskus ei ota kantaa laatimansa suunnitelman toteuttamiseen, on turha väittää, että se haluaisi tosissaan edistää metsien monimuotoisuutta ja virkistyskäyttöä ja maisemallisten arvojen huomioonottamista maakunnan metsien käsittelyssä.

Savonlinnalaisten kannalta on kysymys vakavasta asiasta. Savonlinnan lähiympäristössä on yhä vähemmin virkistyskäyttöön soveltuvia monimuotoisia sekapuumetsiä kaavamaisesti käsiteltyjen, monotonisten yhden puulajin metsien pinta-alan vain lisääntyessä.

Klaus Rantapuu

metsänhoitaja

Savonlinna