Puutullit ovat Venäjän sisäinen asia
Kun on seurannut metsäteollisuuden tilaa ja varsinkin puutullien ympärillä käytävää keskustelua, on joutunut kerta toisensa jälkeen ihmettelemään poliittisten johtajiemme lausuntoja. Paavo Väyrynen ehätti ensimmäisenä julkisesti toteamaan venäläisten tulevan vielä järkiinsä puutullikysymyksessä. Tunnettuahan on, että suurvallan järkiin tuleminen on usein pitkällinen ja mutkikas prosessi eikä varsinkaan pienen maan tapana ole pitää asiaa julkisesti esillä. Myös Vanhanen, Aho, Heinäluoma ja muut ovat pitäneet Venäjän päätöstä virheratkaisuna. Onpa jopa vaadittu kovempia otteita Venäjän suuntaan.
Kanerva meni vielä pitemmälle pohdiskeluissaan väittämällä puutullien olevan myös erittäin haitallista rajantakaiselle Karjalalle. Kun tällaisia lausuntoja, jos niitä yleensäkin antaa, pitäisi silloin olla hyvin asioista perillä. Ulkopuolisenkin on ollut varsin helppo todeta, ettei hyvällä hinnalla vuosikausia Suomeen jatkunut puunvienti ole tuonut hyvinvointia paikallisille asukkaille. Hyväkin esimerkki on olemassa. Kontupohjan sellu- ja paperitehdas on käyttänyt erittäin suuria summia paikkakunnan talous- ja kulttuurielämän kehittämiseen ja tulos myös näkyy.
Julkisuudessa on myös annettu ymmärtää, että Venäjä puutulleilla kiristäisi nimenomaan suomalaisia metsäteollisuuden investointien saamiseksi Venäjälle. Tätä väittämää on vaikea todistaa oikeaksi. Venäjällä on oikeutettua syytä olla yleisesti huolissaan oman metsäteollisuutensa hitaasta kehittymisestä, jota koetetaan ratkaista mm. puutulleilla. Määrältään suurempi ja pääasiassa havupuuta sisältävä vienti Kiinaan ja Japaniin on luokkaa suurempi ongelma kuin puunvienti Suomeen, josta valtaosa on koivukuitupuuta.
Kysymys tuontipuun hinnasta on sinänsä yksinkertainen eivätkä puutullit ole ainakaan toistaiseksi olennainen ongelma. Raakapuulla samoin kuin muillakin raaka-aineilla on oma markkinahintansa, joka vaihtelee riippuen kysynnästä ja tarjonnasta ja alan suhdanteista. Se miten Venäjän valtio metsien omistajana jakaa puusta saamansa tulot, on heidän oma asiansa. On totta, että suomalaisen on vaikea ymmärtää esimerkiksi erittäin alhaista kantohintaa, joka on Venäjällä vain murto osa suomalaisesta (2-3 euroa).
On selvää, että metsäteollisuus joutuu maksamaan tuontipuusta markkinahinnan muttei yhtään enempää. Tyhmä ei ole se joka pyytää vaan se, joka maksaa. Jos kysyntä ylittää tarjonnan, silloin lähinnä metsäteollisuuden on itsensä katsottava peiliin.
Klaus Rantapuu
metsänhoitaja
Savonlinna
Kommentit