Klaus Rantapuu

15.11.08

Vaalitulokset savonlinnalaisesta näkökulmasta

Savonlinnassa ja naapurikunnissa vaaleissa tapahtui – päinvastoin kuin muualla maassa - yllättävän vähän muutoksia. Keskusta ja demarit menettivät siellä täällä vain muutaman paikan ja kokoomus sai muutaman lisäpaikan lisää lukuun ottamatta Savonlinnaa, jossa se valtakunnallisesta menestyksestä poiketen yllättäen menetti kaksi paikkaa. Poikkeuksen muodostivat Joroinen, jossa sitoutumattomista tuli valtuuston suurin ryhmä(10 valtuutettua) ja Parikkala, jossa keskusta koki suurtappion sitoutumattomien saadessa uutena ryhmänä heti 3 paikkaa ja perussuomalaiset 1 paikan.

Jos vaalituloksia tarkastellaan vähän laajemmalla alueella, kuva on kokonaan toinen. Vaalit menivät demareiden ja keskustan kannalta erittäin huonosti ja paikoittain ne kokivat suurtappioita. Mikkelissä demarit menettivät lähes 6% ja keskusta lähes 4 % äänistä.  Varkaudessa demareiden tappio oli peräti 8.3%.

Vahvoilla tukialueillaan Kymissä ja Etelä- Karjalassa demarit niinikään kokivat suurtappion. Kymissä demarit hävisivät joka ainoassa kunnassa. Imatralla puolue menetti enemmistöasemansa ja sen äänimäärä putosi peräti 8.4%. Valtaosa äänistä meni perussuomalaisille, josta kerralla tuli Imatran kolmanneksi suurin puolue 11,9%:n ääniosuudella. Lappeenrannassa demarit menettivät ääniä 6,4%.

Keskustan kohdalla yleinen tendenssi näissä vaaleissa oli se, että se menetti tasaisesti ääniä kaikkialla lukuun ottamatta maalaiskuntia, jossa asiat on hoidettu hyvin. Päinvastaisissa tapauksissa tappiot ovat suuria(vrt. esim. Parikkala). Lapissa vaalit oli täydellinen katastrofi keskustalle.

Näissä vaaleissa oli selvästi havaittavissa myös se, ettei kasvava joukko äänestäjiä enää luota nykypuolueisiin eikä niiden harjoittamaan politiikkaan. Tämä näkyy toisaalta perussuomalaisten menestyksenä ja toisaalta siinä, että useilla paikkakunnilla oli organisoitu erilaisia sitoutumattomien listoja, joiden menestys oli paikoin hyvä. Ryhmästä tuli jopa valtuuston suurin.(vrt. esim. Joroinen ja Pelkosenniemi). Sitoutumattomilla näyttäisi kuitenkin aika pian olevan edessä alamäki(vrt. ”Myö” Lappeenrannassa ja Punkaharju-ryhmä.). Pääasiallisena syynä hiipumiseen lienee heikko organisoituminen.

Savonlinnan vaalitulos oli muutenkin naapureihin verrattuna poikkeava. Uusien ehdokkaita meni selvästi vähemmän läpi kuin ympäristökunnissa. Savonlinnassa kolmen suurimman puolueiden valituista vain noin joka neljäs oli uusi, kun ympäristökunnissa keskustan ehdokkaista keskimäärin lähes puolet ja kokoomuksella joka toinen valituista ehdokkaista oli uusi. Ympäristökunnissa uusia demariehdokkaitakin valittiin Savonlinnaa enemmän, keskimäärin yli kolmannes läpimenneistä oli uusia.

Demareiden muita pienempi vaihtuvuus selittyy varmaankin sillä, että valtaosalla ehdokkaista on vakiintunut äänestäjäkuntansa. Monet ehdokkaista ovat luottamushenkilöitä, kuka johtaa vanhusten palvelutaloa tai on lähihoitaja, sosiaalityöntekijä, portieeri tai taksinkuljettaja.

Mielenkiintoinen on kysymys siitä, mikä oli mainonnan merkitys ehdokkaan menestykselle. Joissakin tapauksessa johtopäätös on selvä. Jarkko Wuorinen menestyi heikohkosti siitä huolimatta, että hänen vaalimainoksensa olivat suuria ja näyttäviä ja hän sai sen lisäksi - sinänsä sopimatonta piilomainontaa - Itä-Savolta, kun hänen kampanjaansa yrittäjien puheenjohtajaksi pidettiin näyttävästi esillä juuri sopivasti vaalien alla. Suurista otsikoista saattoi lukija ensin jopa virheellisesti luulla hänellä olevan suurta kannatusta kunnallisvaaleissa. Tätä samaa piilomainontaa Wuorisen kohdalla harjoitti Itä-Savo jo edellisten vaalien alla. Myöskään Perussuomalaisten huomattava vaalimainonta ei tuonut Savonlinnassa toivottua tulosta. Sen sijaan Koikkalaisen videomainonta ilmeisesti tuotti hyvän tuloksen. Mielenkiintoista on nähdä mitä, hän ilmoittaa vaalimainontansa kustannuksiksi. Rouvinen sai myös selvästi tukea Itä-Savolta, joka julkaisi muita ehdokaskirjoittajia näyttävämmin hänen kylpyläkirjoituksensa. Rouvinen keräsi tiettävästi ilman lupaa myös puhelinkampanjalla rahaa vaalityöhönsä. Mielenkiintoista on nähdä, mitä hän ilmoittaa vaalirahoi-tuksestaan ja koituuko luvattomasta rahankeruusta hänelle jotain seuraamuksia.

 Demarien nuoreksi ykkösehdokkaaksi oli selvästikin valittu savonrantalainen Teemu Hirvonen. Hänen kuvansa kannattajalistoineen oli näiden vaalien suurin vaalimainos, joka julkaistiin Itä-Savossa ennakkoäänestyksen alkamispäivänä. Hän sai myös piilotukea lehdiltä, häntä kutsuttiin unelmavävyksi jne. Selvästi muita enemmän vaalimainoksia oli myös Vesa Hurskaisella ja Virve Pasanen- Harjulla. Viimeksi mainittu ei vaivautunut vastaamaan vaalikoneisiin eikä häntä nähty puolueiden yhteisille vaaliteltoille.

Olisi voinut olettaa, kaupungin huono tilanne olisi aiheuttanut suurempaa muutospaineitta vaaleissa. Elinkeinoelämä on kehittynyt kaupungissa selvästi huonommin kuin muualla Etelä-Savossa, veroäyri on maan korkeimpia, muuttotappio on naapureita suurempaa ja Sosterissa muhii pommi, jonka vaikutus kaupungin taloudelle saattaa olla katastrofaalinen.

Yksi syy ”Ruususen uneen”, siihen, ettei suuri yleisö selvästikään ole vielä selvillä kaupungin todellisista ongelmista on se, että alueen valtalehti lähes kritiikittömästi myötäilee kaupungin valtaapitäviä ja antaa ymmärtää, että meillä on kaikki hyvin. Oli sitten kysymys rahojen tuhlaamisesta tuloksettomiin elinkeinoelämän kehittämisprojekteihin, lähisaarten asuttamista tai kylpylästä Vääräänsaareen, ei puhettakaan, että lehti esittäisi minkäänlaista kritiikkiä tai että se esimerkiksi pyrkisi selvittämään, mikä on totuus kaupungin taloudellisesta tilasta. Kokonaan toisenlaista on esimerkiksi UutisVuoksen tai Etelä-Saimaan uutisointi Imatran tai Lappeenrannan asioista.

Näyttäisi siltä, ettei mikään olennainen muutu seuraavalla valtuustokaudella. Backman tulee johtamaan demariryhmää vasemmalla kädellä ja valmistautuu jo täyttä päätä eduskuntavaaleihin. Pasanen- Harju jatkaa esiintymistään terveydenhoidon suurena suunnannäyttäjänä, mutta joutuu vielä poliittiseen vastuuseen, kun Sosterin kustannukset karkaavat käsistä. Uudet demarivaltuutetut sopeutunevat nopeasti ryhmäkuriin, eivätkä vanhojen rivivaltuutettujen tapaan tule saamaan sanaa suustaan uuden valtuuston kokouksissa.

Keskustan vanhoille avainpolitiikoille kävi vaaleissa huonommin. Häntäpäässä valtuustoon pääsivät viime vuosien keskeiset keskustavaikuttajat Heikki Pärnänen ja Juhani Puustinen eikä Esko Mielikäinen enää pystynyt uudistamaan paikkaansa. Mielenkiintoista on, keistä tulee ryhmän uusia silmäntekijöitä. Koikkalaista saatetaan myös ryhmän sisällä pitää liian arvaamattomana ja eräät muut ääniä hyvin keränneet ovat pikemmin äänettömiä yhtiömiehiä kuin räväköita uudistajia. Monet veikkaavat, että Matti-Pekka Parkkisesta tulee Savonlinnan keskustan uusi johtaja, joka saattaa nousta myös kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi.

Yllättävä oli kokoomuksen huono vaalimenestys. Se oli selvästikin seurausta lepsusta politiikasta ja ehdokasvalinnan epäonnistumisesta. Nähtäväksi jää, pystyykö Harri Halko saamaan kokoomukseen uutta puhtia. Puolue on joka tapauksessa pudonnut kahden suuren kelkasta.

Pienemmät puolueet sen sijaan säilyttivät asemansa, vihreät saivat jopa lisäpaikan.

Kokonaisuutena näyttäisi siltä, ettei uusi valtuusto pysty saamaan aikaan mitään todellista muutosta savonlinnalaiseen hallintokulttuuriin. Niin ikävää kun sitä onkin ennustaa, tarvittaneen vielä muutama paha takaisku, ennen kuin savonlinnalaiset tosissaan havahtuvat. Tällaisia voivat olla Sosterin kustannusten räjähdysmäinen kasvu, Andritzin alasajo tai UPM:n tehtaan sulkeminen. Ei ole myöskään vaikea ennustaa, että Janne Laineen suuret suunnitelmat melko pian osoittautuvat toinen toisensa jälkeen katteettomiksi ilmakupliksi.