Laitaatsillan pesulan ulkoistamisesta

Oikaisuvaatimus 2

Savonlinnan kaupunginhallitukselle

Asia:

Oikaisuvaatimus Savonlinnan kaupunginhallitukselle Laitaatsillan pesulan vuokraamisesta ulkopuoliselle(LIIK §169.)

Sen johdosta, että Liikelaitosten keskuksen johtokunta on kokouksessaan 18.12.2008 (LIIKJ§ 169)päättänyt uudistaa 18.11.2008 tekemänsä päätöksensä(LIIKJ § 152) Laitaatsillan pesulan vuokraamisesta Pyykkimummo Ky:lle: teemme seuraavan oikaisuvaatimuksen:

Kaupunginhallituksen tulee palauttaa asian uuteen käsittelyyn tai päättää, ettei pesulaa toistaiseksi vuokrata ulkopuoliselle seuraavista syistä:

1 .Johtokunnalla ei ole ollut juridista oikeutta tehdä asiasta uutta päätöstä ennen kuin kaupunginhallitus on käsitellyt aikaisemman oikaisuvaatimuksemme. Johtokunnan kaupunginhallitukselle antama selvitys kohdista, joilla perustelimme ensimmäistä oikaisuvaatimustamme, ei useimmilta osin kestä kriittistä tarkastelua(LIIK § 169). 

Johtokunnan kokouksissa v 2008 asiaa esitellyt viranhaltija(Paula Kokkonen) on johtanut harhaan johtokuntaa, vääristellyt asiakirjojen sisältöä ja esittänyt usein keskenään ristiriitaisia väittämiä, joiden tueksi hän ei ole esittänyt mitään dokumentteja tai varteenotettavia argumentteja. Myöskään johtokunnan esittämä yleisväittämä, että ainoa kohta, joka meidän oikaisuvaatimuksemme pitäisi paikkansa, koskisi Jaro Koikkalaisen jääviyttä. Johtokunnan selvitysosan monissa kohdissa johtokunta on joutunut korjaamaan tai antamaan uuden tulkinnan niille kohdille, joihin oikaisuvaatimuksessamme puutuimme:

2.  PK (Paula Kokkonen)harhaanjohti johtokuntaa 18.11 väittäessään, että johtokunta olisi jo aikaisemmin hyväksynyt vuokrausehdot. Johtokunta ei pöytäkirjojen mukaan ole tätä tehnyt eikä missään lue, että vuokrausehtoja olisi johtokunnassa käsitelty. Nyt formulointi on muuttunut ja hyväksyminen on muuttunut ”ehtojen ensimmäiseksi käsittelyksi”.

3.   Myöskään mitään perusteluja Pesulan vuokraamiselle ole koskaan hyväksytty, kuten Vs liikelaitosjohtaja (PK) johtokunnalle 18.11 harhaanjohtavasti esityksessään totesi(LIIK§152).

Ainoa lausuma vuokrauksen perusteista löytyy PK:n laatimassa, 29.1.2008 pidetyn kokouksen selostusosassa, jossa vuokraamisen perustelu oli formuloitu seuraavasti: ”pesulatoiminta ei ole toimitilapalvelun ydinosaamista ja sen jatkokehittämiseen ei ole henkilöstö- ja talousresursseja”. Tätäkään perustelua ei ole johtokunta hyväksynyt, koska asia pantiin ko. kokouksessa pöydälle.

Kun osoitimme oikaisuvaatimuksessamme tällaisen perustelun paikkansapitämättömäksi, asia on saanut nyt uuden formuloinnin: ”Pesulatoiminta ei ole kaupungin peruspalvelua ja se voidaan kaupungin strategian mukaisesti ulkoistaa”.

 Tuntematta paremmin kaupungin strategiapapereita, tällainen yleinen toteamus sieltä saattaa löytyy. Mutta mikä sitten on kaupungissa nykyisin peruspalvelua, siitä tuskin löytyy yksiselitteistä määritelmää. Luonnolliselta tuntuisi, että esimerkiksi terveydenhoito ja vanhustenhuolto ovat selkeimmin peruspalveluita, mutta ne onkin ulkoistettu. Monista vielä kaupungin toimesta suoritettavista töistä kuten esimerkiksi kunnallisteknisistä töistä tai siivoustyöstä voitaisiin yhtä hyvin väittää, etteivät ne ole sen enempää kaupungin peruspalvelua kuin pesulatoimintakaan, jolla on sitä paitsi selvä sosiaalinen tehtävä.

Jos kaupungin palveluja aiotaan tehostaa ja jos yhtenä keinona on niiden ulkoistaminen, se pitää aloittaa siellä, missä voidaan saada suurimmat säästöt aikaan. Laitaatsillan pesulan, joka lienee yksi kaupungin tehokkaimmista ja parhaiten organisoiduista yksiköistä ja joka ei vaadi lähiaikana investointeja eikä henkilöresursseja, ulkoistamiseen ei ole mitään perusteita.

4.  Pihlajaniemen kylätoimikunnan ja Laitaatsillan ja Kellarpellon kyläyhditysten yhteisestä kannanotosta antaa PK täysin harhaanjohtavan kuvan. Nämä haluavat muistion mukaan nimenomaan sitä, että pesulan toiminta, johon on oltu erittäin tyytyväisiä, säilyy kaupungin omana toimintana.(LIIK § 19).

5.  PK väittää, että pesulan vuoraamisesta on neuvoteltu useiden yrittäjien kanssa viime vuosina. Tämäkin on harhaanjohtava tieto, koska vain yhden pesulayrittäjän kanssa on neuvoteltu, kuten pöytäkirjassa LIIK § 19 todetaan. Mistään ”viime vuosista” ei voida puhua, kun Pyykkimummonkin ensimmäisestä tarjouskirjeestäkin on kulunut vasta vähän yli vuosi. Miksi pesulaa ei ole tarjottu vuokrattavaksi lehti-ilmoituksella? 

6.  Vuoden 2008 aikana pidetyissä johtokunnan kokouksissa, jossa pesula-asiaa on käsitelty, ei yhdessäkään kokouksessa ole esitetty minkäänlaista selvitystä pesulan kannattavuudesta. Kun puutuimme tähän ja kilpailutilanteeseen johtokunnan 18.11 pidetylle kokoukselle lähetetyllä muistiollamme, muistiota ei tietojemme mukaan varsinaisesti käsitelty ko. kokouksessa, vaan se merkittiin lähinnä tiedoksi saatuna, mutta asiasta ei ole mitään merkintää kokouspöytäkirjassa eikä muistiota ole merkitty sen liitteeksi.

Erikseen on vielä huomattava, ettei johtokunta ole kaupunginkanslialle antamassaan lausunnossa ole kiistänyt oikaisuvaatimuksen kohdan 5 toteamuksia:

-     Ulkoistaminen voi olla mikään itsetarkoitus;

-    Jos liike-elämästä halutaan ottaa oppia, kustannusten kurissapitäminen on olennaista ja siihen päästään huolehtimalla kilpailusta. Pesulan vuokraaminen alalla toimivalla kilpailijalla ei tue tätä pyrkimystä.

Sen sijaan vastauksena edellä mainittuun oikaisuvaatimuksemme kohtaan 5 johtokunta esittää, että ”toiminnan saaminen kannattavaksi edellyttää muutakin liiketoimintaa kuin pesulan pidon, tässä tapauksessa venepalvelut. Kaupunki olisi pelkästään pesulatoiminnalla joutunut nostamaan hintoja merkittävästi nykyisestään”.

Tämän väittämän tueksi johtokunta ei esitä mitään laskelmia tai perusteita. Tässä yhteydessä on erityisesti huomattava, että Pyykkimummo on tehnyt tarjouksensa pelkästään pesulatoiminnasta. Se ei ole tehnyt mitään konkreetista ehdotusta venepalveluista eikä maininnut mitään siitä, että näitä tarvittaisiin pesulan kannattavuuden parantamiseksi. Venepalvelut ovat selvästikin PK:n jälkeenpäin keksimiä lisäperusteita, joilla ulkoistamista ajetaan.

Kaiken kukkuraksi johtokunta selvityksessään myöhemmin peruu aikaisemman väitteensä pesulan kannattavuudesta toteamalla, että ”toiminnan hinnoittelun tulee olla kannattavaa riippumatta siitä, kuka on toimijana”. Tämä on tulkittava niin, että johtokunta ennakoi pesukustannusten nousevan nykyisestään, pyöritti pesulaa sitten kaupunki tai joku muu!

7.  Johtokunta on kokouksessaan 13.3.08 päättänyt, että pesularakennuksen vuokraukseen palataan, kun alueen kaavaluonnos on valmistunut. Tästä päätöksestä olisi pitänyt pitää kiinni, kun kaavaluonnos ei edelläänkään ole valmis ja varsinkin siksi, että tämä on vain puolet asiaa. Veneilypalveluja ja muita palveluja koskevat päätökset telakka-alueella voidaan tehdä vasta sitten, kun selviää, missä aikataulussa ja miten maanomistaja StoraEnso kaavoitettuja liiketontteja realisoi ja syntyykö sen ja kaupungin välillä alueen käytöstä sopimuksia.

Aivan pesulan vieressä toimii venepalveluyrittäjä, jolla on huomattavasti laituripaikkoja ja sisäsäilytystilaa veneille. Tämä yrittäjä, joka on vuokrannut alueensa StoraEnsolta, on toistaiseksi jäädyttänyt toimintansa laajentamisen, kunnes selviää alueen lopullinen kohtalo.

Näin johtokunnan oikaisuvaatimukseen esittämä lopputoteamus siitä, että Pesumummon ”toiminnan laajentaminen koskemaan myös veneilijäpalveluita on kaupungin strategian mukaista ja näin ollen kaikkien yhteinen tavoite”, on katteetonta hurskastelua eikä sillä ole mitään tekemistä telakka-alueen maankäytön tämän hetken reaalisen tilanteen kanssa.

Käsittämätöntä on, että joku yritys, tässä tapauksessa Pyykkimummo, on valmis puolen vuoden irtisanomisajalla vuokraamaan pesularakennuksen ja sitoutuu ostamaan pesulan koneet tilanteessa, jossa rakennuksen ja alueen tuleva käyttö on täysin avoin. Tämä panee epäilemään, että asiaan liittyy välipuheita ja lupauksia, joista johtokunta ei ole tietoinen.

8. Johtokunnan kokouksesta 18.12 laadittu pöytäkirja julkaistiin jo heti seuraavana päivänä kaupungin sivuilla. Nyt on käynyt ilmi, että siitä onkin myöhemmin laadittu uusi versio, jonka teknisen virasto on postittanut 23.12 myös allekirjoittaneelle. Pöytäkirjan uuteen versioon on lisätty käsittelyosaan kuvaus siitä, että kokouksessa olikin käsitelty oikaisuvaatimuksemme liitteen 1 tietoja pesulatoiminnan hintatasosta kaupungissa ja sen lisäksi Paula Kokkonen oli esitellyt kokouksessa omia lukujaan ja kertonut Pyykkimummon tarjouksen olevan selvästi Laitaatsillan hintaa edullisimman. PK ei esittänyt kuitenkaan ko. tarjousta johtokunnan jäsenille, eikä se ole kokouksen pöytäkirjaliitteenä samalla tavalla kuin Pyykkimummon aikaisemmat kirjeet ja tarjoukset. Tällaista asian esittelytapaa ei voida pitää hyväksyttävänä ja PK:n antamat, ko. pöytäkirjan käsittelyosaan kirjatut luvut on jätettävä omaan arvoonsa.

Yhteenvetona hankkeesta ulkoistaa Laitaatsillan pesula vuokraamalla se Pyykkimummo Ky:lle haluamme todeta seuraavaa:

1. Kaupungin talouden kannalta hanke on täysin marginaalinen. Kysymys on yhden henkilön toimintayksiköstä, jonka laskutuksesta vain 3% suuntautuu kaupungille. (Vuonna 2007 oman käytön osuus oli vain 6400 euroa). Pääosa tuloista saadaan kaupunkilaisten pyykinpesumaksuina. Näistä ja niiden kilpailukykyisyydestä ei esittelijä tiettävästi ole antanut mitään informaatiota.

2. Pesula ei tule vaatimaan lähiaikoina kaupungilta mitään merkittäviä investointeja tai henkilöstöresursseja. Koneet ovat Pyykkimummonkin arvion mukaan vielä hyväkuntoisia ja rakennuksen kuntotarkastus osoitti sen olevan ikäänsä nähden vielä tyydyttävässä kunnossa.

3. Kaikki syyt puoltavat sitä näkökohtaa, että nykyinen ajankohta on mahdollisimman huono päätöksen tekemisestä Laitaatsillan pesulatoiminnan tulevaisuudesta. Vasta sitten, kun kaava valmistuu ja kun selviää, miten maanomistaja Stora Enso aikoo alueensa realisoida, mitä mahdollisesti jää suojelun piiriin ja syntyykö Stora Enson ja kaupungin välillä alueen maankäyttöä koskevia sopimuksia, voidaan myös pesulakysymys tarkoituksenmukaisella tavalla ratkaista.

4. Laitaatsillan pesulaa koskeva käsittely liikelaitosten keskuksen johtokunnassa ei ole kunniaksi johtokunnan luottamushenkilöjäsenille. Kun asia on varsin yksinkertainen, johtokunnan jäsen olisi oma-aloitteisesti varsin nopeasti ja vaivattomasti päässyt perille ydinkysymyksistä ja muutama selventävä kysymys johtokunnassa olisi paljastanut esittelijän selvästi tarkoitushakuisen toiminnan.

5. Paula Kokkosen toiminta ei ainakaan tämän kysymyksen osalta kestä kriittistä arviointia eikä se ole hyvän hallintomenettelyn mukaista. Voisi kuvitella, että toimitilapäällikön olisi nykytilanteessa ennen muuta pitänyt keskittyä suurempiin asioihin, esimerkiksi kaupungin omistamien, jo vuosia tyhjänä seisoneiden liiketilojen vuokraamiseen, joista kaupungille on tullut suuria tappioita(vrt. Kastelli). Vaarana myös on, että Nohevan rakentaminen tulee osoittautumaan täydelliseksi virheinvestoinniksi tilanteessa, jossa pienille innovaatioyrityksille olisi löytynyt yllin kyllin liiketilaa kaupungista.

6. Ehdotuksemme on, että kaupunginhallitus päättää, että Laitaatsillan pesulan toiminta jatkuu toistaiseksi kaupungin toimintana.

 

Savonlinnassa 2.1.2009

 

Kunnioittaen,

Rantapuu Oy

 

Klaus Rantapuu

toimitusjohtaja

Satamakatu 9B41

57130 Savonlinna

 

Erehdysten aika

Erehdykset on aina toteutettava loppuun saakka. Sillä eniten haittaa on keskeneräisiksi jätetyistä virheistä. Jos virhe jätetään toteuttamatta loppuun saakka, seuraa suuri epäselvyys siitä, kuka oli syyllinen erehdykseen.Virheen tehneet byrokraatit sanovat silloin, että jo esiin tulleet kauheat seuraukset olisi vältetty ja onni olisi koittanut, jos vain suunnitelma olisi saatettu valmiiksi.

Erehdys on alun alkaen juoniteltu läpi demokratiaa hipaisematta. Mutta kun sen epämiellyttävät, kalliit ja peruuttamattomat seuraukset alkavat näkyä, syy on hankkeen vastustajien. Heidät leimataan demokratian ja yleisen hyvän tuhoajiksi.

Suomessa on meneillään useita jo peruuttamattomia erehdyksiä. Suurin niistä on hanke liittää Suomi Natoon. Nyt on jo saatu viralta olemassaolomme ja itsenäisyytemme tärkein käsite, puolueettomuus. Enää olemme, tämän hetken, vain liittoutumattomia. Jo sana ”liittoutumaton” kertoo, että kysymys on puutteesta. Liittoutumaton tarkoittaa, että olemme vailla liittoa. Olemme osaton. Vailla hyvän Naton syleilyä.

Toinen suuri erehdys on sisäpoliittinen, kuntauudistus.Toistan taas Keijo Korhosen jo muinaisen toteamuksen: ”Suomen maaseutua rakennettiin 400 vuotta, nyt se puretaan 40 vuodessa.”  Sen paremmin ei voi luonnehtia kuntauudistusta.

Kuntia täytyy yhdistellä vaikka pakolla, jotta ”maaseudun” palvelut paranisivat.

Palvelut paranevat esimerkiksi, kun poliisiasemat lakkautetaan ”syrjäseuduilta”. Palvelut paranevat, kun terveyspalvelut keskitetään eli lopetetaan ”syrjäseuduilta”.Ja jos joku paikkakunta ei ole syrjäseutu, siitä tulee syrjäseutu tämän uudistuksen myötä. Sen jälkeen loputkin palvelut voidaan lopettaa. Sanoohan sen järjettömyyskin.

Terveyspalvelut ovat kaaoksessa Helsingin seudulla, jossa toimii suuri erehdys nimeltä HUS. Sama toistuu muualla. Sosteri Savonlinnan seudulla on samanlainen, täydellisesti perusteltu erehdys.

Kuntien yhdistämiset, poliisitoimen ja terveyspalvelujen keskittämiset, yhä massiivisempiin hallinnollisiin kokonaisuuksiin ajaminen on historiallinen virhe.

Miten palvelut paranevat, kun ne lopetetaan? Miten ne kehittyvät hyviksi, kun ne siirretään kauemmas? Miten ne muuttuvat paremmiksi, kun viranhaltijat eivät tunne asiakkaitaan tai potilaitaan, jotka ovat muuttuneet jonotusnumeroiksi?

”Maaseudun” kurjistaminen on järjestelmällistä. Sillä parannetaan ja tehostetaan hallintoa. Kaikki tehdään ”hallinnon” parantamiseksi. Tällä tavalla syntyy palveluista riisuttuja alueita, joista sitten voidaan todeta, etteivät ne kykene toimimaan yksin. On pakko liittyä osaksi yhä suurempaa katastrofia.

Ja lopulta vain ”hallinto” johtajineen, ylijohtajineen, erikoisylijohtajineen,  tilauserikoispäälliköineen, hallintokoordinaatiosynergiaorganisaatiokehitysuudistusvalvontapääjohtajineen voi hyvin, todella hyvin. Viis tai kuus muusta.

Suomen elintaso on 1950-luvun jälkeen 10-15 -kertaistunut, monilla eri mittareilla mitattuna. Mihin tuo valtaisa lisäraha on kadonnut, kun ei enää ole varaa mihinkään muuhun kuin hyvään ja kasvavaan hallintoon?

Mauno Saari

Kirjailija, päätoimittaja emeritus

Punkaharju

Julkaistu Maaseudun tulevaisuudessa 7.1.2009

Miikkulainen

Sympaattinen ministeri

Kyllä käy kateeksi kykypuolueen puheenjohtajaa, jolla on ympärillään jos ei ihan Euroopan niin ainakin meidän parhaita ministereitämme, jos on uskomista liikuttavaan tiedotustilaisuuteen, jossa Sari Sarkomaan kerrottiin jäävän toistaiseksi kotiin perheensä pariin. Sinänsä kunnioitettava päätös. Toivottavasti hän ei avaa kotioveaan tiedotusvälineille eikä ryhdy kertomaan yksityiselämästään niin kuin monet muut nykyisin tekevät.

Joku voisi väittää, ettei nykyministeriemme kokemus ole kovin kummoinen. Mutta olisikohan niin, että nykyisten nopeiden liikenneyhteyksien ja tietotekniikan ansiosta kokemuksen hankkimiseen ei enää tarvita vuosikymmeniä niin kuin ennen vanhaan? Kanerva ei ehtinyt olla ulkoministerinä kuin muutaman viikon, kun jo hänen kerrottiin onnistuneen tehtävissään hyvin. Tietämättä mitä kaikkea kulissien takana onkaan puuhattu, aina valpas media kertoi hänen panneen meidän USA:n suhteemme kerralla kuntoon käymällä pussaamassa ja tekemässä sinukaupat maan ulkoministerin kanssa. Kanerva puuttui myös yksityiskohtiin. Hän uskalsi jopa luvata, että seuraa tarkkaan, miten suomalaisia rauhanturvaajia surmanneita pommimiehiä koskeva oikeudenkäynti Afganistanissa edistyy. Ei ihan yksinkertainen tehtävä. Lienevätkö afgaanit osanneet vastavuoroisesti luvata, että he puolestaan seuraavat meidän lahjuksia ottaneiden rauhanturvaajiemme oikeudenkäyntiä Suomessa? Stubbista tuli yhden Georgian matkan jälkeen, jos on puolueen puheenjohtajaa uskominen, yksi parhaita Kaukasian asiantuntijoitamme jne.

Keskustakin kuuluu kadehtivan kykypuolueen tapaa kiillottaa puolueen profiilia mediaa hyväksi käyttäen. Ministerit voivat antaa monenlaisia, katteettomiakin lupauksia ja jos kaikki ei sitten toteudukaan, kuin lahjana taivaasta on saatu aina vain syvenevä lama, johon voi aina vedota. Ja helposti lausunto lähtee. Sisäministeri lupasi heti Kauhavan tapahtumien jälkeen tiukentaa lakeja, vaikkei lainlaadinta hänen toimialaan varsinaisesti kuulukaan.

Sari on ministerinä ollut äärettömän positiivinen ja leveän hymyn säestämänä kannattanut lähes kaikkea. Hän on luvannut, että luokkakoot pienenevät. Hän on puuhannut huippuyliopistoa ja sille johtoryhmän, sinänsä sekalaisen seurakunnan, jossa pisteenä iin päällä on myös metsäteollisuuden edustaja. Johtoryhmä on varmaan yhtä asiantunteva omalla sektorillaan kuin oli Ahon työryhmä metsäsektorin tulevaisuutta visioidessaan. Sari on luvannut tukea ja valoisaa tulevaisuutta myös maakuntien yliopistoille ja vieläpä Savonlinnan kampukselle.

Näin joulun lähestyessä on syytä toivottaa onnellista joulua ja hyvää uutta vuotta Sarille perheensä parissa kaukana kavalasta maailmasta!

Julkaistu Itä-Savossa 13.12.08

Klaus Rantapuu

Jouni Backman ja savonlinnalainen päätöksentekokulttuuri

Jouni Backman on vastineessaan(IS 5.12) ilmeisen harkitusti väärinymmärtänyt kirjoituksiani, joissa olen käsitellyt ryhmäpäätöksiä ja niihin liittyvää ryhmäkuria, joka on vallalla varsinkin demareiden ja keskustan valtuustoryhmissä. On selvää, etten kenelläkään voi olla mitään sitä vastaan, että asioista keskustellaan ja niitä valmistellaan valtuustoryhmän kokouksissa. Mutta ryhmäpäätösten tekeminen ja yksityisten valtuutettujen sitominen niihin - olkoonkin niin, että päätös on enemmistön - on pohjimmiltaan epädemokraatista.

Perimmiltään jokainen valtuutettu on vastuussa tekemisistään vain äänestäjilleen eikä häntä voida millään ryhmäpäätöksellä pakottaa äänestämään vastoin vakaumustaan tai käsitystään asiasta. Häntä ei saa enemmistön kannasta eriävästä mielipiteestään myöskään rangaista. Tämä on peruslinja myös monilla uusilla sitoutumattomilla ryhmittymillä, jotka paikoittain menestyivät hyvin kuntavaaleissa. Toiminnan pitää olla täysin läpinäkyvää eikä ryhmäpäätöksiä hyväksytä.

On syytä olettaa, että asioita valtuustoryhmissä käsiteltäessä ne esitellään myös jo valmiiksi pureskeltuina eikä tavallisella rivivaltuutetulla käytännössä riitä rohkeutta asettaa jo näköpiirissä olevaa päätöstä kyseenalaiseksi. Kun asiasta sitten päätetään valtuustossa, ryhmän johtaja ei useimmiten vaivaudu selostamaan ryhmässä asiassa käytyä keskustelua, ei kerro mistään äänestyksistä, jos sellaisia on suoritettu vaan esittää vain pelkän päätöksen.

Sama on ollut tahti myös lautakunnissa. Tärkeimpien lautakuntien puheenjohtajat ovat joko demareita tai keskustalaisia, eräänlaisia silmäätekevien etäispäätteitä, jotka ovat jo etukäteen sopineet esittelevän virkamiehen kanssa asian käsittelystä ja päätöksestä. Lautakunnan rivijäsenet ovat kumileimasimia, jotka hyvin harvoin vievät päätöksen äänestykseen tai jättävät pöytäkirjaan eriävän mielipiteensä. Tämä asia on helppo todeta tutkimalla lautakuntien pöytäkirjoja.

Jouni Backmanin silmiinpistävä ärtymys on ymmärrettävää. Savonlinnassa silmäätekeviä käsitellään paikallisissa tiedotusvälineissä jostakin syystä silkkihansikkain eikä puhettakaan, että heidän toimiaan tai lausuntojaan joskus arvosteltaisiin. Toista on pääkaupungissa, siellä kerrotaan Kiljusen kirpunpuremistakin, joku on seipäänniellyt ja tietenkin heidän ajamansa asiat tai esittämänsä ajatukset ovat monipuolisen, usein myös asiattoman kritiikin kohteena.

Backman ei selvästikään pidä ajatuksistani ja siksi hän neuvoo palaamaan takaisin synnyinseudulleni ja ryhtymään siellä ehdokkaaksi. Jos Backmania tulkitsee oikein, sielläkään en saisi avata suutani, ellen olisi valtuutettu.

En taida kuitenkaan ottaa neuvosta vaarin. Monenlaiset siteet ja toiminta yhdistävät minut Savonlinnaan ja savonlinnalaisiin jo yli 40 vuoden ajan. Backmanin alkeellinen nurkkapatriotismi tekee hallaa vain hänelle itselleen. Hän voisi saman tien kieltää Kerimäellä kirjoilla olevaa ylilääkäri Heikki Pylkkästä ottamasta osaa Savonlinnaa koskevaan keskusteluun. Saman pitäisi koskea Savonlinnassa asuvia, mutta muualla kirjoilla olevia yliopiston opettajia ja monia muita, myös johtavia virkamiehiä. Oopperajuhlien hallintoelimistä pitäisi karsia pois myös kaikki helsinkiläiset ja muut ulkopaikkakuntalaiset, jotka kerran kesässä ehtivät Savonlinnaan. Näin elämää savonlinnalaisessa lintukodossa eivät mitkään ulkopuoliset vaikutteet häiritsisi.

Jouni Backmanin kirjoituksesta saa hätäinen lukija helposti myös sen kuvan, että budjettivaltuustossa olisi lehteriltä huudeltu. Näin ei tapahtunut. Lehterillä oli parhaimmillaankin vain kourallinen kuulijoita, minä pitkän aikaa myös yksinäni. Siellä oli hyvin opettavaista istua enkä lainkaan pahoitellut sitä, että siihen meni koko lauantaipäivä. Mutta missä olivat kaikki syntyperäiset sääminkiläiset ja savonlinnalaiset? Voisiko olla todellakin niin, että he kaikki yhtenä miehenä ja naisena luottavat siihen, että heidän asiansa ovat hyvässä hoidossa?

Julkaistu Itä-Savossa 8.12.2008

 

Jaakko Suoninen

Tahtotilasta ja Sosterista

Hemmo Pirhonen kirjoitti erinomaisen esityksen "Tahtotilan kartoitus Savonlinnan päätöksenteossa" (Itä-Savo 29.11.2008). Mainio kirjoitus kaipaa tietenkin kommentointia, ettei sen sanoma pääsisi unohtumaan eivätkä siinä esitetyt ajatukset jäisi lukijoiden ja päättäjien mieleen ainoina totuuksina.

Aluksi tuosta "tahtotilasta": kyseessähän on poliitikkojen muutama vuosi sitten käyttöönottama, kielitieteilijöiden mitään merkitsemättömäksi toteama Orwellilaisen uuskielen sana. Komealtahan tuo sana kalskahtaa ja sen vuoksi soveltuu poliittiseen kielenkäyttöön, mutta asioiden ymmärtämistä se vain hämmentää – siitä kai sen suosiokin muodostuu.

Olennaisilta osin Pirhosen kirjoitus tietenkin koskee Sosteria ja sen tulevaisuutta. Totean heti alkuun, että Sosteri sellaisenaan on teoriassa erinomainen, mutta vain teoriassa: voidaan piirtää hienoja organisaatiokaavioita ja selvittää niiden avulla, kuinka sosiaali- ja terveydenhuollon toiminta palvelee kansalaisia. Valitettavasti sosiaali- ja terveydenhuollon toiminta ei kuitenkaan ole kirjoituspöytätyötä vaan sitä tehdään kentällä, ihmisten parissa. On ollut naurettavaa (tai oikeastaan   itkettävää) kuulla kirjoituspöytiensä takana istuvien sairaalajohtajien vuosien saatossa monesti toistama vakuutus "hoidon taso ei laske" olipa tilanne mikä hyvänsä.

Savonlinnan ja Sosterin todellisia ongelmia on itse asiassa kaksi: maksujen jakautuminen ja johtaminen.

Maksujen jakautuminen tämän kaltaisessa organisaatiossa on itse asiassa hyvin pitkälle analoginen teollisuudessa käytettävän sisäisen laskutuksen/ hinnoittelun kanssa. Vaikka tämä ongelma on hyvin vanha, ei siihen ole löydetty yleisesti hyväksyttävissä olevaa ratkaisua kaiketi millään tuotannon alueella. Julkisen hallinnon virkamiehet tuskin voivat tällaisessa ongelmassa löytää 'viisasten kiveä', jota eivät ole löytäneet liike-elämän kustannuslaskennan ammattilaiset, joiden oman työelämän jatkuvuus voi olla uhattuna. Kun absoluuttisesti oikeaa laskutusperustetta ei pystytä löytämään, on tyydyttävä likimääräiseen laskentaan, jolta voidaan vaatia oikeudenmukaisuutta. Tähän on Savonlinnassa viimeinkin herätty ja ellei sellaista Sosterin puitteissa ole  mahdollista toteuttaa, ei kaupungille juuri jää muuta mahdollisuutta kuin Sosterista irrottautuminen. Pirhonen esittää irrottautumisen kaupungille mahdollisesti aiheuttavia ongelmia, jotka päätöksiä tehtäessä täytyy ottaa huomioon: siinä mielessä Savonlinnan kaupungin on syytä kiittää Pirhosta siitä, että hän on tuonut nämä ongelmat (tai ainakin osan niistä) esille. Kaupungin veronmaksajana ja tämän tyyppisistä asioista jonkin verran kokemusta hankkineena voin kuitenkin sanoa, että ongelmat ovat paljon vähäisempiä kuin miltä ne näyttävät, kunhan niiden ratkaisemiseen ei kytketä turhaa byrokratiaa.

Johtamisen ongelmat Sosterissa ovat samat kuin maamme sosiaali- ja terveydenhuollossa yleensäkin: päättäjillä ei ole johtamiskokemusta eikä –koulutusta. Sosterin hallitukseen on nimitetty joukko kunnallispoliitikkoja, joiden tausta on sellainen, ettei heillä ole edellytyksiä strategisten päätösten tekemiseen sosiaali- ja terveydenhuollon aloilla: kunnallispoliitikot ajavat kukin oman kuntansa etua, eivät Sosterin kokonaisetua. Valtakunnallisestikin terveydenhoidon johtamisongelmat on tiedostettu. Seuraavassa sitaatti valtioneuvoston julkaisusta 'Julkinen hyvinvointivastuu sosiaali- ja terveydenhuollossa':

"Tehokkuuden lisääminen edellyttää tuottavuuden kasvattamisen lisäksi voimavarojen uudelleen suuntaamista vaikutukseltaan parhaisiin hoitomuotoihin. Tämä ei ole mahdollista ilman terveydenhuollon johtamisen kehittämistä kaikilla tasoilla - omistajapolitiikasta johtamisjärjestelmien uudistamisen kautta esimiestyöhön. Osana johtamisen kehittämistä tulee sen tietopohjaa, erityisesti palvelujärjestelmän tehokkuuslähtöistä tuotannon ohjausjärjestelmää, kehittää voimakkaasti."

Sosterin kohdalla tämä tarkoittaisi sitä, että hallitukseen valittaisiin kunnallispoliitikkojen sijasta eri alojen asiantuntijoita, joilla on riittävästi johtamiskoulutusta ja -kokemusta. Vaihtoehtona voisi ajatella johtamiskoulutuksen antamista hallituksen jäsenille, mutta äänestäjien "tahtotila" voi vaikuttaa sen, että johtamiskoulutus joudutaan uusimaan joka neljäs vuosi. Ehkäpä tuo johtamiskoulutusvaatimus pitäisi ulottaa myös liittovaltuustoon, joka edustaa omistajapolitiikkaa.