Valtiovalta ja metsäteollisuus
Tapaus "Kemijärvi" kaikkine käänteineen on ollut erinomainen johdatus siihen, mitä kaikkea liittyy valtiovallan ja teollisuuden väliseen vuorovaikutukseen Nykysuomessa. Olemme saaneet havainto-opetusta siitä, minkälaisilla eväillä hallitus ja sen avainministerit tekevät päätöksiä asioista, joiden yhteiskunnallinen merkitys on edelleen suuri. Siinä sivussa meille on selvinnyt, miten erilaista, keskenään ristiriitaista ja myös tarkoitushakuista tietoa metsätaloudesta ja metsäteollisuudesta ja monesta muusta asiaan liittyvästä meille on annettu tiedostusvälineiden välityksellä. Venäjästä on tehty syntipukki metsäteollisuuden vaikeuksiin jne.
Hämmästyttäviä ovat olleet ministeriemme lausunnot. Kataiselta lipsahti, ettei valtio voi toimia Stora Ensoa intressien vastaisesti tämän pyrkiessä vähentämään kilpailua raakapuusta Pohjois- Suomessa! Uskomaton toteamus puolueen puheenjohtajalta, jonka luulisi vannovan markkinatalouden ja vapaan kilpailun nimeen. Eikö valtiovallan olisi päinvastoin pitänyt ryhtyä kiireellä selvittämään, miten selluntuotantoa voidaan alueella jatkaa, jos raaka-ainetta kerran riittää ja lähialueiden metsät vaativat hoitoa. Se olisi voinut esimerkiksi tarjoutua lunastamaan Kemijärven tehtaan järjestääkseen sille uudet omistajat.
Lauantaiseurassa haastateltu Mauri Pekkarinen vetäytyi vastuusta tehtaan lopettamisesta toteamalla, ettei hän ole tässä asiassa asiantuntija. Niin kuin tämä ei olisi kaikille selvää. Poliittinen ministerihän on yleensä asiassa kuin asiassakin maallikko. Siksi ministeriöissä tarvitaan päteviä asiantuntijoita, jotka osaavat kuunnella myös ulkopuolisia asiantuntijoita.
Hyvän ministerin tuntee siitä, että hän osaa vetää saamastaan informaatiosta oikeita johtopäätöksiä. Kun Pekkarinen, Vanhanen ja Häkämies ja Katainen ovat yhteen ääneen julistaneet luottavansa Kemijärvi- asiassa täydellisesti Stora Ensoon, on se ainakin selvä merkki siitä, ettei heillä ole omia asiantuntijoita käytettävänään.
Mitkä voisivat olla sitten ne syyt, joiden tekevät Stora Enson toiminnan luottamusta herättäväksi hallituksen tai yksityisen ministerin silmissä? Objektiivisesti arvioiden tällaisia syitä ei ole. Stora Ensolla sijoitetun pääoman tuotto on ollut jo pitkään huono. Yleisesti on ihmetelty Amerikan seikkailujen lisäksi monia muita yhtiön päätöksiä, mm. voimalaitosten ja omien metsien myyntiä. Tärkeimmät yhtiön nykyisen hallituksen jäsenistä ovat olleet siunaamassa jo Härmälän aikana tehdyt päätökset.
Yleensäkin tällaisten suuryritysten yrityskulttuuri ei ole niin vain muutettavissa, eikä mikään takaa, että uuden toimitusjohtajan valinnassa olisi onnistuttu. Mihinkään muuhun johtopäätökseen ei kaiken käydyn keskustelun perusteella voi päätyä kuin siihen, että avainministereitämme elähdyttää lapsenomainen usko siihen, että suuryrityksissä osataan toimia aina oikein.
Sinänsä on syytä olettaa, että useimpien suuryritysten hallitukset ovat enemmän tai vähemmän kumileimaisia, joiden yli yhtiön toimiva johto "faktoineen" ja asiantuntijoineen mennen tullen kävelee. Jos yhtiöllä menee oikein huonosti, tulee kuitenkin aika, jolloin omistajien on puututtava asiaan ja näin on nyt tapahtunut Stora Ensossa. Jos hallituksen asiantuntemus on huono, eivät tehdyt päätökset tilanteen korjaamiseksi eivätkä henkilövalinnat useinkaan johda toivottuun tulokseen. Ei ole harvinaista, että vetäjää joudutaan pian vaihtamaan uudelleen. Eikö tästäkin syystä olisi erityisen tärkeää, että hallituksessa suomalaisia osakkeenomistajia edustaisivat pätevät alan asiantuntijat?
Hämmästyttävintä tässä kaikessa on ollut se, että asianomaiset ministerit ovat voineet esittää melkein mitä tahansa ilman, että siihen olisivat media tai asioita hyvin tuntevat puuttuneet. Tämä ei voi kauan jatkua. Ilmeisesti yksi ja toinen omalla tahollaan miettii jo pelkän kansalaisvelvollisuuden pakottavan nykymenoon puuttumisen.
Klaus Rantapuu
metsänhoitaja
Vihti
Kommentit