(julkaistu HS:ssa 9.12. 2007)

Vielä kesällä meillä kuviteltiin, että EU neuvottelisi meidän puolestamme Venäjältä tuotavan raakapuun tullien poistamisen. Ulkomaankauppaministeri Väyrynen epäili venäläisten vielä tulevan järkiinsä tässä kysymyksessä kuten hän asian myös julkisesti ilmaisi. Ei kuitenkaan ollut vaikeata jo tuolloin ennustaa, ettei EU:sta olisi käytännössä apua kysymyksen ratkaisemisessa, siksi suuria ovat Saksan ja muiden suurten jäsenmaiden omat intressit Venäjällä. Nyt on myös kauppakomisaari Peter Mandelson kehottanut meitä suoriin neuvotteluihin.

 

Metsäteollisuuden Anne Brunila on myös nyt huomannut EU:n tietämättömyyden ja kyvyttömyyden puuasioissa. Tämän lehden haastattelussa 29.11 hän – ilmeisesti Vanhasen ja Väyrysen epäonnistuneen, mahdollisimman huonona ajankohtana suoritetun neuvottelumatkan masentamana - esittää pessimistisen kantansa ja epäilee varsinkin koivukuitupuun tuonnin tulevaisuutta.

 

Tuontipuusta on julkisuudessa esitetty monia ristiriitaisia ja myös paikkansa pitämättömiä väittämiä. Teollisuus on tähän saakka saanut Venäjältä edullisesti raakapuuta varsinkin, kun otetaan huomioon tuontipuun pääsääntöisesti korkea laatu. Voidaan myös kysyä, onko varsinkin Stora Enso lyhytnäköisesti laajentanut liikaa teollisuuttaan tuontipuun varaan varmistamatta sen saatavuutta kohtuuhintaan.

 

Vaikka Venäjällä, toisin kuin julkisuudessa on väitetty, on useampia sellu- ja paperitehtaita, jotka käyttävät huomattavia määriä myös lehtikuitupuuta ja tätä kapasiteettia ollaan lisäämässä, koivukuitupuuta kyllä Venäjällä riittää meidänkin tarpeisiimme. Karjalasta Uralille on silmänkantamattomiin keski-ikäisiä lehtipuuvaltaisia metsiä, jotka ovat syntyneet vanhoille hoitamattomille avohakkuualoille. Kysymys on puhtaasti kaupallisista neuvotteluista. Mutta miten on meidän yhteyksiemme ja neuvottelutaitojemme laita. Ovatko ne päässeet kokonaan ruostumaan?

 

Klaus Rantapuu

metsänhoitaja

Savonlinna