Erehdysten aika

Erehdykset on aina toteutettava loppuun saakka. Sillä eniten haittaa on keskeneräisiksi jätetyistä virheistä. Jos virhe jätetään toteuttamatta loppuun saakka, seuraa suuri epäselvyys siitä, kuka oli syyllinen erehdykseen.Virheen tehneet byrokraatit sanovat silloin, että jo esiin tulleet kauheat seuraukset olisi vältetty ja onni olisi koittanut, jos vain suunnitelma olisi saatettu valmiiksi.

Erehdys on alun alkaen juoniteltu läpi demokratiaa hipaisematta. Mutta kun sen epämiellyttävät, kalliit ja peruuttamattomat seuraukset alkavat näkyä, syy on hankkeen vastustajien. Heidät leimataan demokratian ja yleisen hyvän tuhoajiksi.

Suomessa on meneillään useita jo peruuttamattomia erehdyksiä. Suurin niistä on hanke liittää Suomi Natoon. Nyt on jo saatu viralta olemassaolomme ja itsenäisyytemme tärkein käsite, puolueettomuus. Enää olemme, tämän hetken, vain liittoutumattomia. Jo sana ”liittoutumaton” kertoo, että kysymys on puutteesta. Liittoutumaton tarkoittaa, että olemme vailla liittoa. Olemme osaton. Vailla hyvän Naton syleilyä.

Toinen suuri erehdys on sisäpoliittinen, kuntauudistus.Toistan taas Keijo Korhosen jo muinaisen toteamuksen: ”Suomen maaseutua rakennettiin 400 vuotta, nyt se puretaan 40 vuodessa.”  Sen paremmin ei voi luonnehtia kuntauudistusta.

Kuntia täytyy yhdistellä vaikka pakolla, jotta ”maaseudun” palvelut paranisivat.

Palvelut paranevat esimerkiksi, kun poliisiasemat lakkautetaan ”syrjäseuduilta”. Palvelut paranevat, kun terveyspalvelut keskitetään eli lopetetaan ”syrjäseuduilta”.Ja jos joku paikkakunta ei ole syrjäseutu, siitä tulee syrjäseutu tämän uudistuksen myötä. Sen jälkeen loputkin palvelut voidaan lopettaa. Sanoohan sen järjettömyyskin.

Terveyspalvelut ovat kaaoksessa Helsingin seudulla, jossa toimii suuri erehdys nimeltä HUS. Sama toistuu muualla. Sosteri Savonlinnan seudulla on samanlainen, täydellisesti perusteltu erehdys.

Kuntien yhdistämiset, poliisitoimen ja terveyspalvelujen keskittämiset, yhä massiivisempiin hallinnollisiin kokonaisuuksiin ajaminen on historiallinen virhe.

Miten palvelut paranevat, kun ne lopetetaan? Miten ne kehittyvät hyviksi, kun ne siirretään kauemmas? Miten ne muuttuvat paremmiksi, kun viranhaltijat eivät tunne asiakkaitaan tai potilaitaan, jotka ovat muuttuneet jonotusnumeroiksi?

”Maaseudun” kurjistaminen on järjestelmällistä. Sillä parannetaan ja tehostetaan hallintoa. Kaikki tehdään ”hallinnon” parantamiseksi. Tällä tavalla syntyy palveluista riisuttuja alueita, joista sitten voidaan todeta, etteivät ne kykene toimimaan yksin. On pakko liittyä osaksi yhä suurempaa katastrofia.

Ja lopulta vain ”hallinto” johtajineen, ylijohtajineen, erikoisylijohtajineen,  tilauserikoispäälliköineen, hallintokoordinaatiosynergiaorganisaatiokehitysuudistusvalvontapääjohtajineen voi hyvin, todella hyvin. Viis tai kuus muusta.

Suomen elintaso on 1950-luvun jälkeen 10-15 -kertaistunut, monilla eri mittareilla mitattuna. Mihin tuo valtaisa lisäraha on kadonnut, kun ei enää ole varaa mihinkään muuhun kuin hyvään ja kasvavaan hallintoon?

Mauno Saari

Kirjailija, päätoimittaja emeritus

Punkaharju

Julkaistu Maaseudun tulevaisuudessa 7.1.2009