Savonlinnan kaupunginhallitukselle

Asia:

Oikaisuvaatimus Savonlinnan kaupunginhallitukselle Laitaatsillan pesulan vuokraamisesta ulkopuoliselle(LIIK §169.)

Sen johdosta, että Liikelaitosten keskuksen johtokunta on kokouksessaan 18.12.2008 (LIIKJ§ 169)päättänyt uudistaa 18.11.2008 tekemänsä päätöksensä(LIIKJ § 152) Laitaatsillan pesulan vuokraamisesta Pyykkimummo Ky:lle: teemme seuraavan oikaisuvaatimuksen:

Kaupunginhallituksen tulee palauttaa asian uuteen käsittelyyn tai päättää, ettei pesulaa toistaiseksi vuokrata ulkopuoliselle seuraavista syistä:

1 .Johtokunnalla ei ole ollut juridista oikeutta tehdä asiasta uutta päätöstä ennen kuin kaupunginhallitus on käsitellyt aikaisemman oikaisuvaatimuksemme. Johtokunnan kaupunginhallitukselle antama selvitys kohdista, joilla perustelimme ensimmäistä oikaisuvaatimustamme, ei useimmilta osin kestä kriittistä tarkastelua(LIIK § 169). 

Johtokunnan kokouksissa v 2008 asiaa esitellyt viranhaltija(Paula Kokkonen) on johtanut harhaan johtokuntaa, vääristellyt asiakirjojen sisältöä ja esittänyt usein keskenään ristiriitaisia väittämiä, joiden tueksi hän ei ole esittänyt mitään dokumentteja tai varteenotettavia argumentteja. Myöskään johtokunnan esittämä yleisväittämä, että ainoa kohta, joka meidän oikaisuvaatimuksemme pitäisi paikkansa, koskisi Jaro Koikkalaisen jääviyttä. Johtokunnan selvitysosan monissa kohdissa johtokunta on joutunut korjaamaan tai antamaan uuden tulkinnan niille kohdille, joihin oikaisuvaatimuksessamme puutuimme:

2.  PK (Paula Kokkonen)harhaanjohti johtokuntaa 18.11 väittäessään, että johtokunta olisi jo aikaisemmin hyväksynyt vuokrausehdot. Johtokunta ei pöytäkirjojen mukaan ole tätä tehnyt eikä missään lue, että vuokrausehtoja olisi johtokunnassa käsitelty. Nyt formulointi on muuttunut ja hyväksyminen on muuttunut ”ehtojen ensimmäiseksi käsittelyksi”.

3.   Myöskään mitään perusteluja Pesulan vuokraamiselle ole koskaan hyväksytty, kuten Vs liikelaitosjohtaja (PK) johtokunnalle 18.11 harhaanjohtavasti esityksessään totesi(LIIK§152).

Ainoa lausuma vuokrauksen perusteista löytyy PK:n laatimassa, 29.1.2008 pidetyn kokouksen selostusosassa, jossa vuokraamisen perustelu oli formuloitu seuraavasti: ”pesulatoiminta ei ole toimitilapalvelun ydinosaamista ja sen jatkokehittämiseen ei ole henkilöstö- ja talousresursseja”. Tätäkään perustelua ei ole johtokunta hyväksynyt, koska asia pantiin ko. kokouksessa pöydälle.

Kun osoitimme oikaisuvaatimuksessamme tällaisen perustelun paikkansapitämättömäksi, asia on saanut nyt uuden formuloinnin: ”Pesulatoiminta ei ole kaupungin peruspalvelua ja se voidaan kaupungin strategian mukaisesti ulkoistaa”.

 Tuntematta paremmin kaupungin strategiapapereita, tällainen yleinen toteamus sieltä saattaa löytyy. Mutta mikä sitten on kaupungissa nykyisin peruspalvelua, siitä tuskin löytyy yksiselitteistä määritelmää. Luonnolliselta tuntuisi, että esimerkiksi terveydenhoito ja vanhustenhuolto ovat selkeimmin peruspalveluita, mutta ne onkin ulkoistettu. Monista vielä kaupungin toimesta suoritettavista töistä kuten esimerkiksi kunnallisteknisistä töistä tai siivoustyöstä voitaisiin yhtä hyvin väittää, etteivät ne ole sen enempää kaupungin peruspalvelua kuin pesulatoimintakaan, jolla on sitä paitsi selvä sosiaalinen tehtävä.

Jos kaupungin palveluja aiotaan tehostaa ja jos yhtenä keinona on niiden ulkoistaminen, se pitää aloittaa siellä, missä voidaan saada suurimmat säästöt aikaan. Laitaatsillan pesulan, joka lienee yksi kaupungin tehokkaimmista ja parhaiten organisoiduista yksiköistä ja joka ei vaadi lähiaikana investointeja eikä henkilöresursseja, ulkoistamiseen ei ole mitään perusteita.

4.  Pihlajaniemen kylätoimikunnan ja Laitaatsillan ja Kellarpellon kyläyhditysten yhteisestä kannanotosta antaa PK täysin harhaanjohtavan kuvan. Nämä haluavat muistion mukaan nimenomaan sitä, että pesulan toiminta, johon on oltu erittäin tyytyväisiä, säilyy kaupungin omana toimintana.(LIIK § 19).

5.  PK väittää, että pesulan vuoraamisesta on neuvoteltu useiden yrittäjien kanssa viime vuosina. Tämäkin on harhaanjohtava tieto, koska vain yhden pesulayrittäjän kanssa on neuvoteltu, kuten pöytäkirjassa LIIK § 19 todetaan. Mistään ”viime vuosista” ei voida puhua, kun Pyykkimummonkin ensimmäisestä tarjouskirjeestäkin on kulunut vasta vähän yli vuosi. Miksi pesulaa ei ole tarjottu vuokrattavaksi lehti-ilmoituksella? 

6.  Vuoden 2008 aikana pidetyissä johtokunnan kokouksissa, jossa pesula-asiaa on käsitelty, ei yhdessäkään kokouksessa ole esitetty minkäänlaista selvitystä pesulan kannattavuudesta. Kun puutuimme tähän ja kilpailutilanteeseen johtokunnan 18.11 pidetylle kokoukselle lähetetyllä muistiollamme, muistiota ei tietojemme mukaan varsinaisesti käsitelty ko. kokouksessa, vaan se merkittiin lähinnä tiedoksi saatuna, mutta asiasta ei ole mitään merkintää kokouspöytäkirjassa eikä muistiota ole merkitty sen liitteeksi.

Erikseen on vielä huomattava, ettei johtokunta ole kaupunginkanslialle antamassaan lausunnossa ole kiistänyt oikaisuvaatimuksen kohdan 5 toteamuksia:

-     Ulkoistaminen voi olla mikään itsetarkoitus;

-    Jos liike-elämästä halutaan ottaa oppia, kustannusten kurissapitäminen on olennaista ja siihen päästään huolehtimalla kilpailusta. Pesulan vuokraaminen alalla toimivalla kilpailijalla ei tue tätä pyrkimystä.

Sen sijaan vastauksena edellä mainittuun oikaisuvaatimuksemme kohtaan 5 johtokunta esittää, että ”toiminnan saaminen kannattavaksi edellyttää muutakin liiketoimintaa kuin pesulan pidon, tässä tapauksessa venepalvelut. Kaupunki olisi pelkästään pesulatoiminnalla joutunut nostamaan hintoja merkittävästi nykyisestään”.

Tämän väittämän tueksi johtokunta ei esitä mitään laskelmia tai perusteita. Tässä yhteydessä on erityisesti huomattava, että Pyykkimummo on tehnyt tarjouksensa pelkästään pesulatoiminnasta. Se ei ole tehnyt mitään konkreetista ehdotusta venepalveluista eikä maininnut mitään siitä, että näitä tarvittaisiin pesulan kannattavuuden parantamiseksi. Venepalvelut ovat selvästikin PK:n jälkeenpäin keksimiä lisäperusteita, joilla ulkoistamista ajetaan.

Kaiken kukkuraksi johtokunta selvityksessään myöhemmin peruu aikaisemman väitteensä pesulan kannattavuudesta toteamalla, että ”toiminnan hinnoittelun tulee olla kannattavaa riippumatta siitä, kuka on toimijana”. Tämä on tulkittava niin, että johtokunta ennakoi pesukustannusten nousevan nykyisestään, pyöritti pesulaa sitten kaupunki tai joku muu!

7.  Johtokunta on kokouksessaan 13.3.08 päättänyt, että pesularakennuksen vuokraukseen palataan, kun alueen kaavaluonnos on valmistunut. Tästä päätöksestä olisi pitänyt pitää kiinni, kun kaavaluonnos ei edelläänkään ole valmis ja varsinkin siksi, että tämä on vain puolet asiaa. Veneilypalveluja ja muita palveluja koskevat päätökset telakka-alueella voidaan tehdä vasta sitten, kun selviää, missä aikataulussa ja miten maanomistaja StoraEnso kaavoitettuja liiketontteja realisoi ja syntyykö sen ja kaupungin välillä alueen käytöstä sopimuksia.

Aivan pesulan vieressä toimii venepalveluyrittäjä, jolla on huomattavasti laituripaikkoja ja sisäsäilytystilaa veneille. Tämä yrittäjä, joka on vuokrannut alueensa StoraEnsolta, on toistaiseksi jäädyttänyt toimintansa laajentamisen, kunnes selviää alueen lopullinen kohtalo.

Näin johtokunnan oikaisuvaatimukseen esittämä lopputoteamus siitä, että Pesumummon ”toiminnan laajentaminen koskemaan myös veneilijäpalveluita on kaupungin strategian mukaista ja näin ollen kaikkien yhteinen tavoite”, on katteetonta hurskastelua eikä sillä ole mitään tekemistä telakka-alueen maankäytön tämän hetken reaalisen tilanteen kanssa.

Käsittämätöntä on, että joku yritys, tässä tapauksessa Pyykkimummo, on valmis puolen vuoden irtisanomisajalla vuokraamaan pesularakennuksen ja sitoutuu ostamaan pesulan koneet tilanteessa, jossa rakennuksen ja alueen tuleva käyttö on täysin avoin. Tämä panee epäilemään, että asiaan liittyy välipuheita ja lupauksia, joista johtokunta ei ole tietoinen.

8. Johtokunnan kokouksesta 18.12 laadittu pöytäkirja julkaistiin jo heti seuraavana päivänä kaupungin sivuilla. Nyt on käynyt ilmi, että siitä onkin myöhemmin laadittu uusi versio, jonka teknisen virasto on postittanut 23.12 myös allekirjoittaneelle. Pöytäkirjan uuteen versioon on lisätty käsittelyosaan kuvaus siitä, että kokouksessa olikin käsitelty oikaisuvaatimuksemme liitteen 1 tietoja pesulatoiminnan hintatasosta kaupungissa ja sen lisäksi Paula Kokkonen oli esitellyt kokouksessa omia lukujaan ja kertonut Pyykkimummon tarjouksen olevan selvästi Laitaatsillan hintaa edullisimman. PK ei esittänyt kuitenkaan ko. tarjousta johtokunnan jäsenille, eikä se ole kokouksen pöytäkirjaliitteenä samalla tavalla kuin Pyykkimummon aikaisemmat kirjeet ja tarjoukset. Tällaista asian esittelytapaa ei voida pitää hyväksyttävänä ja PK:n antamat, ko. pöytäkirjan käsittelyosaan kirjatut luvut on jätettävä omaan arvoonsa.

Yhteenvetona hankkeesta ulkoistaa Laitaatsillan pesula vuokraamalla se Pyykkimummo Ky:lle haluamme todeta seuraavaa:

1. Kaupungin talouden kannalta hanke on täysin marginaalinen. Kysymys on yhden henkilön toimintayksiköstä, jonka laskutuksesta vain 3% suuntautuu kaupungille. (Vuonna 2007 oman käytön osuus oli vain 6400 euroa). Pääosa tuloista saadaan kaupunkilaisten pyykinpesumaksuina. Näistä ja niiden kilpailukykyisyydestä ei esittelijä tiettävästi ole antanut mitään informaatiota.

2. Pesula ei tule vaatimaan lähiaikoina kaupungilta mitään merkittäviä investointeja tai henkilöstöresursseja. Koneet ovat Pyykkimummonkin arvion mukaan vielä hyväkuntoisia ja rakennuksen kuntotarkastus osoitti sen olevan ikäänsä nähden vielä tyydyttävässä kunnossa.

3. Kaikki syyt puoltavat sitä näkökohtaa, että nykyinen ajankohta on mahdollisimman huono päätöksen tekemisestä Laitaatsillan pesulatoiminnan tulevaisuudesta. Vasta sitten, kun kaava valmistuu ja kun selviää, miten maanomistaja Stora Enso aikoo alueensa realisoida, mitä mahdollisesti jää suojelun piiriin ja syntyykö Stora Enson ja kaupungin välillä alueen maankäyttöä koskevia sopimuksia, voidaan myös pesulakysymys tarkoituksenmukaisella tavalla ratkaista.

4. Laitaatsillan pesulaa koskeva käsittely liikelaitosten keskuksen johtokunnassa ei ole kunniaksi johtokunnan luottamushenkilöjäsenille. Kun asia on varsin yksinkertainen, johtokunnan jäsen olisi oma-aloitteisesti varsin nopeasti ja vaivattomasti päässyt perille ydinkysymyksistä ja muutama selventävä kysymys johtokunnassa olisi paljastanut esittelijän selvästi tarkoitushakuisen toiminnan.

5. Paula Kokkosen toiminta ei ainakaan tämän kysymyksen osalta kestä kriittistä arviointia eikä se ole hyvän hallintomenettelyn mukaista. Voisi kuvitella, että toimitilapäällikön olisi nykytilanteessa ennen muuta pitänyt keskittyä suurempiin asioihin, esimerkiksi kaupungin omistamien, jo vuosia tyhjänä seisoneiden liiketilojen vuokraamiseen, joista kaupungille on tullut suuria tappioita(vrt. Kastelli). Vaarana myös on, että Nohevan rakentaminen tulee osoittautumaan täydelliseksi virheinvestoinniksi tilanteessa, jossa pienille innovaatioyrityksille olisi löytynyt yllin kyllin liiketilaa kaupungista.

6. Ehdotuksemme on, että kaupunginhallitus päättää, että Laitaatsillan pesulan toiminta jatkuu toistaiseksi kaupungin toimintana.

Savonlinnassa 2.1.2009

Kunnioittaen,

Rantapuu Oy

Klaus Rantapuu

toimitusjohtaja

Satamakatu 9B41

57130 Savonlinna

Erehdykset on aina toteutettava loppuun saakka. Sillä eniten haittaa on keskeneräisiksi jätetyistä virheistä. Jos virhe jätetään toteuttamatta loppuun saakka, seuraa suuri epäselvyys siitä, kuka oli syyllinen erehdykseen.Virheen tehneet byrokraatit sanovat silloin, että jo esiin tulleet kauheat seuraukset olisi vältetty ja onni olisi koittanut, jos vain suunnitelma olisi saatettu valmiiksi.

Erehdys on alun alkaen juoniteltu läpi demokratiaa hipaisematta. Mutta kun sen epämiellyttävät, kalliit ja peruuttamattomat seuraukset alkavat näkyä, syy on hankkeen vastustajien. Heidät leimataan demokratian ja yleisen hyvän tuhoajiksi.

Suomessa on meneillään useita jo peruuttamattomia erehdyksiä. Suurin niistä on hanke liittää Suomi Natoon. Nyt on jo saatu viralta olemassaolomme ja itsenäisyytemme tärkein käsite, puolueettomuus. Enää olemme, tämän hetken, vain liittoutumattomia. Jo sana ”liittoutumaton” kertoo, että kysymys on puutteesta. Liittoutumaton tarkoittaa, että olemme vailla liittoa. Olemme osaton. Vailla hyvän Naton syleilyä.

Toinen suuri erehdys on sisäpoliittinen, kuntauudistus.Toistan taas Keijo Korhosen jo muinaisen toteamuksen: ”Suomen maaseutua rakennettiin 400 vuotta, nyt se puretaan 40 vuodessa.”  Sen paremmin ei voi luonnehtia kuntauudistusta.

Kuntia täytyy yhdistellä vaikka pakolla, jotta ”maaseudun” palvelut paranisivat.

Palvelut paranevat esimerkiksi, kun poliisiasemat lakkautetaan ”syrjäseuduilta”. Palvelut paranevat, kun terveyspalvelut keskitetään eli lopetetaan ”syrjäseuduilta”.Ja jos joku paikkakunta ei ole syrjäseutu, siitä tulee syrjäseutu tämän uudistuksen myötä. Sen jälkeen loputkin palvelut voidaan lopettaa. Sanoohan sen järjettömyyskin.

Terveyspalvelut ovat kaaoksessa Helsingin seudulla, jossa toimii suuri erehdys nimeltä HUS. Sama toistuu muualla. Sosteri Savonlinnan seudulla on samanlainen, täydellisesti perusteltu erehdys.

Kuntien yhdistämiset, poliisitoimen ja terveyspalvelujen keskittämiset, yhä massiivisempiin hallinnollisiin kokonaisuuksiin ajaminen on historiallinen virhe.

Miten palvelut paranevat, kun ne lopetetaan? Miten ne kehittyvät hyviksi, kun ne siirretään kauemmas? Miten ne muuttuvat paremmiksi, kun viranhaltijat eivät tunne asiakkaitaan tai potilaitaan, jotka ovat muuttuneet jonotusnumeroiksi?

”Maaseudun” kurjistaminen on järjestelmällistä. Sillä parannetaan ja tehostetaan hallintoa. Kaikki tehdään ”hallinnon” parantamiseksi. Tällä tavalla syntyy palveluista riisuttuja alueita, joista sitten voidaan todeta, etteivät ne kykene toimimaan yksin. On pakko liittyä osaksi yhä suurempaa katastrofia.

Ja lopulta vain ”hallinto” johtajineen, ylijohtajineen, erikoisylijohtajineen,  tilauserikoispäälliköineen, hallintokoordinaatiosynergiaorganisaatiokehitysuudistusvalvontapääjohtajineen voi hyvin, todella hyvin. Viis tai kuus muusta.

Suomen elintaso on 1950-luvun jälkeen 10-15 -kertaistunut, monilla eri mittareilla mitattuna. Mihin tuo valtaisa lisäraha on kadonnut, kun ei enää ole varaa mihinkään muuhun kuin hyvään ja kasvavaan hallintoon?

Mauno Saari

Kirjailija, päätoimittaja emeritus

Punkaharju

Julkaistu Maaseudun tulevaisuudessa 7.1.2009

Sympaattinen ministeri

Kyllä käy kateeksi kykypuolueen puheenjohtajaa, jolla on ympärillään jos ei ihan Euroopan niin ainakin meidän parhaita ministereitämme, jos on uskomista liikuttavaan tiedotustilaisuuteen, jossa Sari Sarkomaan kerrottiin jäävän toistaiseksi kotiin perheensä pariin. Sinänsä kunnioitettava päätös. Toivottavasti hän ei avaa kotioveaan tiedotusvälineille eikä ryhdy kertomaan yksityiselämästään niin kuin monet muut nykyisin tekevät.

Joku voisi väittää, ettei nykyministeriemme kokemus ole kovin kummoinen. Mutta olisikohan niin, että nykyisten nopeiden liikenneyhteyksien ja tietotekniikan ansiosta kokemuksen hankkimiseen ei enää tarvita vuosikymmeniä niin kuin ennen vanhaan? Kanerva ei ehtinyt olla ulkoministerinä kuin muutaman viikon, kun jo hänen kerrottiin onnistuneen tehtävissään hyvin. Tietämättä mitä kaikkea kulissien takana onkaan puuhattu, aina valpas media kertoi hänen panneen meidän USA:n suhteemme kerralla kuntoon käymällä pussaamassa ja tekemässä sinukaupat maan ulkoministerin kanssa. Kanerva puuttui myös yksityiskohtiin. Hän uskalsi jopa luvata, että seuraa tarkkaan, miten suomalaisia rauhanturvaajia surmanneita pommimiehiä koskeva oikeudenkäynti Afganistanissa edistyy. Ei ihan yksinkertainen tehtävä. Lienevätkö afgaanit osanneet vastavuoroisesti luvata, että he puolestaan seuraavat meidän lahjuksia ottaneiden rauhanturvaajiemme oikeudenkäyntiä Suomessa? Stubbista tuli yhden Georgian matkan jälkeen, jos on puolueen puheenjohtajaa uskominen, yksi parhaita Kaukasian asiantuntijoitamme jne.

Keskustakin kuuluu kadehtivan kykypuolueen tapaa kiillottaa puolueen profiilia mediaa hyväksi käyttäen. Ministerit voivat antaa monenlaisia, katteettomiakin lupauksia ja jos kaikki ei sitten toteudukaan, kuin lahjana taivaasta on saatu aina vain syvenevä lama, johon voi aina vedota. Ja helposti lausunto lähtee. Sisäministeri lupasi heti Kauhavan tapahtumien jälkeen tiukentaa lakeja, vaikkei lainlaadinta hänen toimialaan varsinaisesti kuulukaan.

Sari on ministerinä ollut äärettömän positiivinen ja leveän hymyn säestämänä kannattanut lähes kaikkea. Hän on luvannut, että luokkakoot pienenevät. Hän on puuhannut huippuyliopistoa ja sille johtoryhmän, sinänsä sekalaisen seurakunnan, jossa pisteenä iin päällä on myös metsäteollisuuden edustaja. Johtoryhmä on varmaan yhtä asiantunteva omalla sektorillaan kuin oli Ahon työryhmä metsäsektorin tulevaisuutta visioidessaan. Sari on luvannut tukea ja valoisaa tulevaisuutta myös maakuntien yliopistoille ja vieläpä Savonlinnan kampukselle.

Näin joulun lähestyessä on syytä toivottaa onnellista joulua ja hyvää uutta vuotta Sarille perheensä parissa kaukana kavalasta maailmasta!

Julkaistu Itä-Savossa 13.12.08

Klaus Rantapuu

Jouni Backman ja savonlinnalainen päätöksentekokulttuuri

Jouni Backman on vastineessaan(IS 5.12) ilmeisen harkitusti väärinymmärtänyt kirjoituksiani, joissa olen käsitellyt ryhmäpäätöksiä ja niihin liittyvää ryhmäkuria, joka on vallalla varsinkin demareiden ja keskustan valtuustoryhmissä. On selvää, etten kenelläkään voi olla mitään sitä vastaan, että asioista keskustellaan ja niitä valmistellaan valtuustoryhmän kokouksissa. Mutta ryhmäpäätösten tekeminen ja yksityisten valtuutettujen sitominen niihin - olkoonkin niin, että päätös on enemmistön - on pohjimmiltaan epädemokraatista.

Perimmiltään jokainen valtuutettu on vastuussa tekemisistään vain äänestäjilleen eikä häntä voida millään ryhmäpäätöksellä pakottaa äänestämään vastoin vakaumustaan tai käsitystään asiasta. Häntä ei saa enemmistön kannasta eriävästä mielipiteestään myöskään rangaista. Tämä on peruslinja myös monilla uusilla sitoutumattomilla ryhmittymillä, jotka paikoittain menestyivät hyvin kuntavaaleissa. Toiminnan pitää olla täysin läpinäkyvää eikä ryhmäpäätöksiä hyväksytä.

On syytä olettaa, että asioita valtuustoryhmissä käsiteltäessä ne esitellään myös jo valmiiksi pureskeltuina eikä tavallisella rivivaltuutetulla käytännössä riitä rohkeutta asettaa jo näköpiirissä olevaa päätöstä kyseenalaiseksi. Kun asiasta sitten päätetään valtuustossa, ryhmän johtaja ei useimmiten vaivaudu selostamaan ryhmässä asiassa käytyä keskustelua, ei kerro mistään äänestyksistä, jos sellaisia on suoritettu vaan esittää vain pelkän päätöksen.

Sama on ollut tahti myös lautakunnissa. Tärkeimpien lautakuntien puheenjohtajat ovat joko demareita tai keskustalaisia, eräänlaisia silmäätekevien etäispäätteitä, jotka ovat jo etukäteen sopineet esittelevän virkamiehen kanssa asian käsittelystä ja päätöksestä. Lautakunnan rivijäsenet ovat kumileimasimia, jotka hyvin harvoin vievät päätöksen äänestykseen tai jättävät pöytäkirjaan eriävän mielipiteensä. Tämä asia on helppo todeta tutkimalla lautakuntien pöytäkirjoja.

Jouni Backmanin silmiinpistävä ärtymys on ymmärrettävää. Savonlinnassa silmäätekeviä käsitellään paikallisissa tiedotusvälineissä jostakin syystä silkkihansikkain eikä puhettakaan, että heidän toimiaan tai lausuntojaan joskus arvosteltaisiin. Toista on pääkaupungissa, siellä kerrotaan Kiljusen kirpunpuremistakin, joku on seipäänniellyt ja tietenkin heidän ajamansa asiat tai esittämänsä ajatukset ovat monipuolisen, usein myös asiattoman kritiikin kohteena.

Backman ei selvästikään pidä ajatuksistani ja siksi hän neuvoo palaamaan takaisin synnyinseudulleni ja ryhtymään siellä ehdokkaaksi. Jos Backmania tulkitsee oikein, sielläkään en saisi avata suutani, ellen olisi valtuutettu.

En taida kuitenkaan ottaa neuvosta vaarin. Monenlaiset siteet ja toiminta yhdistävät minut Savonlinnaan ja savonlinnalaisiin jo yli 40 vuoden ajan. Backmanin alkeellinen nurkkapatriotismi tekee hallaa vain hänelle itselleen. Hän voisi saman tien kieltää Kerimäellä kirjoilla olevaa ylilääkäri Heikki Pylkkästä ottamasta osaa Savonlinnaa koskevaan keskusteluun. Saman pitäisi koskea Savonlinnassa asuvia, mutta muualla kirjoilla olevia yliopiston opettajia ja monia muita, myös johtavia virkamiehiä. Oopperajuhlien hallintoelimistä pitäisi karsia pois myös kaikki helsinkiläiset ja muut ulkopaikkakuntalaiset, jotka kerran kesässä ehtivät Savonlinnaan. Näin elämää savonlinnalaisessa lintukodossa eivät mitkään ulkopuoliset vaikutteet häiritsisi.

Jouni Backmanin kirjoituksesta saa hätäinen lukija helposti myös sen kuvan, että budjettivaltuustossa olisi lehteriltä huudeltu. Näin ei tapahtunut. Lehterillä oli parhaimmillaankin vain kourallinen kuulijoita, minä pitkän aikaa myös yksinäni. Siellä oli hyvin opettavaista istua enkä lainkaan pahoitellut sitä, että siihen meni koko lauantaipäivä. Mutta missä olivat kaikki syntyperäiset sääminkiläiset ja savonlinnalaiset? Voisiko olla todellakin niin, että he kaikki yhtenä miehenä ja naisena luottavat siihen, että heidän asiansa ovat hyvässä hoidossa?

Julkaistu Itä-Savossa 8.12.2008

Tahtotilasta ja Sosterista

Hemmo Pirhonen kirjoitti erinomaisen esityksen "Tahtotilan kartoitus Savonlinnan päätöksenteossa" (Itä-Savo 29.11.2008). Mainio kirjoitus kaipaa tietenkin kommentointia, ettei sen sanoma pääsisi unohtumaan eivätkä siinä esitetyt ajatukset jäisi lukijoiden ja päättäjien mieleen ainoina totuuksina.

Aluksi tuosta "tahtotilasta": kyseessähän on poliitikkojen muutama vuosi sitten käyttöönottama, kielitieteilijöiden mitään merkitsemättömäksi toteama Orwellilaisen uuskielen sana. Komealtahan tuo sana kalskahtaa ja sen vuoksi soveltuu poliittiseen kielenkäyttöön, mutta asioiden ymmärtämistä se vain hämmentää – siitä kai sen suosiokin muodostuu.

Olennaisilta osin Pirhosen kirjoitus tietenkin koskee Sosteria ja sen tulevaisuutta. Totean heti alkuun, että Sosteri sellaisenaan on teoriassa erinomainen, mutta vain teoriassa: voidaan piirtää hienoja organisaatiokaavioita ja selvittää niiden avulla, kuinka sosiaali- ja terveydenhuollon toiminta palvelee kansalaisia. Valitettavasti sosiaali- ja terveydenhuollon toiminta ei kuitenkaan ole kirjoituspöytätyötä vaan sitä tehdään kentällä, ihmisten parissa. On ollut naurettavaa (tai oikeastaan   itkettävää) kuulla kirjoituspöytiensä takana istuvien sairaalajohtajien vuosien saatossa monesti toistama vakuutus "hoidon taso ei laske" olipa tilanne mikä hyvänsä.

Savonlinnan ja Sosterin todellisia ongelmia on itse asiassa kaksi: maksujen jakautuminen ja johtaminen.

Maksujen jakautuminen tämän kaltaisessa organisaatiossa on itse asiassa hyvin pitkälle analoginen teollisuudessa käytettävän sisäisen laskutuksen/ hinnoittelun kanssa. Vaikka tämä ongelma on hyvin vanha, ei siihen ole löydetty yleisesti hyväksyttävissä olevaa ratkaisua kaiketi millään tuotannon alueella. Julkisen hallinnon virkamiehet tuskin voivat tällaisessa ongelmassa löytää 'viisasten kiveä', jota eivät ole löytäneet liike-elämän kustannuslaskennan ammattilaiset, joiden oman työelämän jatkuvuus voi olla uhattuna. Kun absoluuttisesti oikeaa laskutusperustetta ei pystytä löytämään, on tyydyttävä likimääräiseen laskentaan, jolta voidaan vaatia oikeudenmukaisuutta. Tähän on Savonlinnassa viimeinkin herätty ja ellei sellaista Sosterin puitteissa ole  mahdollista toteuttaa, ei kaupungille juuri jää muuta mahdollisuutta kuin Sosterista irrottautuminen. Pirhonen esittää irrottautumisen kaupungille mahdollisesti aiheuttavia ongelmia, jotka päätöksiä tehtäessä täytyy ottaa huomioon: siinä mielessä Savonlinnan kaupungin on syytä kiittää Pirhosta siitä, että hän on tuonut nämä ongelmat (tai ainakin osan niistä) esille. Kaupungin veronmaksajana ja tämän tyyppisistä asioista jonkin verran kokemusta hankkineena voin kuitenkin sanoa, että ongelmat ovat paljon vähäisempiä kuin miltä ne näyttävät, kunhan niiden ratkaisemiseen ei kytketä turhaa byrokratiaa.

Johtamisen ongelmat Sosterissa ovat samat kuin maamme sosiaali- ja terveydenhuollossa yleensäkin: päättäjillä ei ole johtamiskokemusta eikä –koulutusta. Sosterin hallitukseen on nimitetty joukko kunnallispoliitikkoja, joiden tausta on sellainen, ettei heillä ole edellytyksiä strategisten päätösten tekemiseen sosiaali- ja terveydenhuollon aloilla: kunnallispoliitikot ajavat kukin oman kuntansa etua, eivät Sosterin kokonaisetua. Valtakunnallisestikin terveydenhoidon johtamisongelmat on tiedostettu. Seuraavassa sitaatti valtioneuvoston julkaisusta 'Julkinen hyvinvointivastuu sosiaali- ja terveydenhuollossa':

"Tehokkuuden lisääminen edellyttää tuottavuuden kasvattamisen lisäksi voimavarojen uudelleen suuntaamista vaikutukseltaan parhaisiin hoitomuotoihin. Tämä ei ole mahdollista ilman terveydenhuollon johtamisen kehittämistä kaikilla tasoilla - omistajapolitiikasta johtamisjärjestelmien uudistamisen kautta esimiestyöhön. Osana johtamisen kehittämistä tulee sen tietopohjaa, erityisesti palvelujärjestelmän tehokkuuslähtöistä tuotannon ohjausjärjestelmää, kehittää voimakkaasti."

Sosterin kohdalla tämä tarkoittaisi sitä, että hallitukseen valittaisiin kunnallispoliitikkojen sijasta eri alojen asiantuntijoita, joilla on riittävästi johtamiskoulutusta ja -kokemusta. Vaihtoehtona voisi ajatella johtamiskoulutuksen antamista hallituksen jäsenille, mutta äänestäjien "tahtotila" voi vaikuttaa sen, että johtamiskoulutus joudutaan uusimaan joka neljäs vuosi. Ehkäpä tuo johtamiskoulutusvaatimus pitäisi ulottaa myös liittovaltuustoon, joka edustaa omistajapolitiikkaa.

Huonoa käytöstä valtuuston budjettikokouksessa

Lehteriltä saa hyvän kuvan yksityisen valtuutetun käyttäytymisestä. Ensi vuoden budjettia käsiteltäessä oli helppo esimerkiksi havaita, että Juha Bilundin ryhmäpuheenvuoron aikana monet valtuutetut ryhtyivät korostetusti lukemaan päivän lehteä tai rupattelivat keskenään osoittaakseen, etteivät puheenvuorosta pitäneet.  Keskustaryhmän puheenjohtaja Juhani Puustinen ja kokoomusryhmän puheenjohtaja Olavi Ronkainen seisoivat pitkään kaupunginjohtajan ja talouspäällikön edessä ja näin jopa estivät asianomaisia kunnolla keskittymästä puheenvuoron kuuntelemiseen. Mallia ei pidä ottaa eduskunnasta, jossa tällainen vaelteleminen salissa ja rupattelu on tavallista ja valtaosa kansanedustajista saattaa puheiden aikana istua kahvilassa. (Televisio ollessa paikalla, kaikki ovat salissa.) Savonlinnan valtuustossa voitaisiin käyttäytyä sivistyneesti ja puheenjohtajan olisi pitänyt pyytää asianomaiset palaamaan paikoilleen.

Neljä tuntia kokouksesta myöhästynyt Jouni Backman käytti myös huomattavan osan ajasta päivän lehteä lukemalla ja näytti ainakin lehteriltä katsottuna seuraavan kokousta vain toisella korvalla. Hän osoitti halveksuntansa kokouksen kululle puheenvuorossaan, jossa hän kuvasi monia puheenvuoroja pikkuasioihin puuttumiseksi, joihin ei pitäisi lauantaipäivää uhrata. Hänen mielestään nämä asiat olisi pitänyt käsitellä jo ryhmissä.

Rohkenen olla Jouni Backmanin kanssa täysi eri mieltä asiasta. Ensinnäkin monet esille tulleet kysymykset eivät yksityiselle valtuutetulle ja hänen kannattajilleen useinkaan ole mitään pieniä kysymyksiä. Monilla esille otetuilla kysymyksillä oli myös tärkeä periaatteellinen merkitys. Kaupunkilaisen on yleensäkin vaikea päästä perille oman edustajan toiminnasta, kun varsinkin demari- ja keskustaryhmissä kaikki keskustelu käydään ja päätökset vedetään suljettujen ovien takana ryhmäkokouksissa. Näin ei ole kohtuutonta, että kerran vuodessa yksi kokonainen lauantaipäivä käytetään kokoukseen, jossa valtuutetut voivat vapaasti esittää mielipiteensä niin tärkeästä asiasta kuin seuraavan vuoden budjetista.

Klaus Rantapuu
Savonlinna

Savonlinnan kaupunginhallitukselle

Asia:

Oikaisuvaatimus Savonlinnan kaupunginhallitukselle koskien Liikelaitoksen keskuksen johtokunnan 18.11.08 tekemää päätöstä Laitaatsillan pesularakennuksen ja sen pihapiirin vuokraamista Pesutupa Pyykkimummo Ky:lle.(LIIK § 152)

Pyydämme kohteliaimmin julkituoda seuraavat syyt, jonka johdosta pesulan vuokraus tulee ottaa uudelleen käsiteltäväksi:

1.       Vastoin kuin vs. liikelaitosjohtaja esittää, johtokunta ei ole aikaisemmin hyväksynyt mitään               vuokrausehtoja, vaan kokouksessa 29.1.08, johon ilmeisesti viitataan, pesulan                             vuokraamisesta sen enempää kuin vuokrausehdoistakaan ei päätetty mitään, vaan asia pantiin        pöydälle.(LIIK§ 19) 

2.       Saman kokouksen selostuksessa niin ikään esitetään ainoan kerran perustelu sille, miksi pesula vuokrataan ulkopuoliselle: "Vuokraus ... olisi perusteltua, koska pesulatoiminta ei ole toimitilapalvelun ydinosaamista ja sen jatkokehittämiseen ei ole henkilöstö- eikä talousresursseja."Tätäkään perustelua ei johtokunta ole hyväksynyt, koska, kuten jo edellä todettiin, asia pantiin tässä kokouksessa pöydälle. Tämä perustelu, kuten tuonnempana tarkemmin selvitetään, ei sitä paitsi ole pesulan kohdalla totuudenmukainen eikä sovellu nykytilanteeseen, kun Liikelaitosten keskustan toiminta vuodenvaihteessa lopetetaan ja kaupungin toiminnat tältä osin järjestellään uudelleen.

3.       Pesulan vuokrausta ei ole kilpailutettu. Jostakin syystä toimitilapäällikkö Paula Kokkonen on kaiken aikaa neuvotellut asiasta vain yhden ehdokkaan kanssa.

4.       Vuokrasopimukseen kuuluvaa pihapiiriä ei ole kunnolla rajattu. Selvästi tulisi ilmoittaa, ettei pihapiiriin rajoittuva ranta ranta-alue laitureineen kuulu vuokrattavaan alueeseen eikä vuokraajalla ole mitään etuoikeutta sen käyttöön.

5.       Asiaa valmistellut Paula Kokkonen on kokonaan unohtanut asian taloudelliset vaikutukset. Jos liike-elämästä halutaan ottaa oppia kaupungin toimintojen tehostamisessa, ulkoistaminen ei voi olla itsetarkoitus. Olennaista on kustannusten pitäminen kurissa. Tähän päästään huolehtimalla siitä, että on kilpailua. Laitaatsillan pesulan lopettaminen ja kiinteistön vuokraaminen Pyykkimummolle ei tue tätä pyrkimystä. Klaus Rantapuu tutki asiaa ja päätyi siihen, että ulkoistaminen kaiken todennäköisyyden mukaan johtaa kaupungin ja kaupunkilaisten pesukulujen selvään kasvuun.(Vrt. liite 1)

Seuraavassa esitämme vielä täydentäviä näkökohtia, jotka tukevat oikaisuvaatimustamme:

·         Liikelaitosten keskuksen lakkauttaminen vuodenvaihteessa on selvä merkki siitä, ettei sen toimintaan olla oltu tyytyväisiä. Näin ei ole mitään syytä olettaa, etteikö sille kuuluneita toimintoja pystytä jatkossa uudelleenjärjestelyjen avulla kehittämään ja tehostamaan. Tästäkin syystä Laitaatsillan pesulan toiminnasta pitäisi päättää vasta sitten kun, uudelleen järjestelyt on suoritettu.

·         Laitaatsillan pesulan toiminta ei vaadi mitään uusia henkilöstöresursseja. Pesulan nykyinen työntekijä on poikkeuksellisen pätevä ja tehokas. Pesulatoimintaan ei myöskään lähivuosina tarvita mitään merkittäviä investointeja, koneet ovat melko uusia ja hyväkuntoisia ja jos pesulan toimintaa halutaan tehostaa, kuuman mankelin hankinta maksaa vain 2500-3500 euroa.

Lähes ainoa toimenpide, mitä kaupungilta odotetaan, on se että nykyistä paremmin ohjaa laitoksiltaan pyykkiä Laitaatsiltaan ja järjestää sen kuljetuksen.

·         Pesularakennuksen kuntotarkastus osoitti sen olevan ikäisekseen varsin hyvässä kunnossa ja rakennuksen akuutit korjaustarpeet, katon muutaman rikkonaisen tiilen vaihto ja katon pesu, kourujen puhdistaminen roskista ym. ovat varsin vähäisiä ja ne tulisi kaupungin välittömästi suorittaa siitä riippumatta, miten pesulan toiminta jatkossa järjestetään.

·         Johtokunnan kokouksen pidosta on myös huomautettavaa. Klaus Rantapuu lähetti johtokunnalle osoitetun muistion asiasta(liite 1) kokouspäivänä hyvissä ajoin ennen kokousta sähköpostilla Hannu Nykäselle ja soitti hänelle perään sähköpostin lähettämisestä. Nykänen lupasi esitellä kokouksessa muistion, joka Nykäsen mukaan toi uuden aspektin asiaan. Näin ei tiettävästi kuitenkaan tapahtunut. Puheenjohtajan ei olisi pitänyt myöskään hyväksyä Jaro Koikkalaisen jääväystä, sillä pesula-asialla ja Osuuskauppa Suur-Savolla ei ole mitään tekemistä keskenään.

·         Pöytäkirjan LIIK § 19 selostusosaan viitaten yritetään väittää, että kyläyhdistyksille tärkeintä olisi ainoastaan pesulatoiminnan säilyminen Laitaatsillassa ikäänkuin palvelujen laadulla ja hinnalla ei olisi mitään merkitystä kyläyhdistysten jäsenille.

Vuokrausta yritetään myös perustella sillä, että uusi yrittäjä voisi tehostaa veneilijöiden palvelua. Sen johdosta, että höyrylaivamme "Puhois" asemapaikkana on ollut Laitaatsilta jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan ja että olemme pesulan vakituinen asiakas, voimme todeta, että pesula tunnetaan veneilijöiden piirissä hyvin eikä mitään uusia asiakkaita ole helposti löydettävissä. Tähän on lisäksi todettava, etteivät pienveneilijät yleensä ole pesulan potentiaalisia asiakkaita, eikä pesulan kannalta ole merkittävää, omistaako asiakas veneen tai ei. 

Savonlinnassa 26.11.2008

Kunnioittaen,

Rantapuu Oy                                                                          Reijo Vänttinen
Klaus Rantapuu                                                                    Pihlajavedenkuja 4 B 34
Toimitusjohtaja                                                                    57170 Savonlinna
Satamakatu 9 B 41                                                             
57130 Savonlinna

klaus.rantapuu@gmail.com , 0400-210679

----------

Liikelaitosten keskuksen johtokunnalle                                                                                          Liite 1
Hannu Nykänen

Asia:

Laitaatsillan pesulan kannattavuudesta ja roolista kaupungin pesutoimintojen järjestämisessä.

Jos liike-elämästä halutaan ottaa oppia kaupungin toimintojen tehostamisessa, ulkoistaminen ei voi olla itsetarkoitus. Olennaista on kustannusten pitäminen kurissa. Tähän päästään huolehtimalla siitä, että on kilpailua. Suunnitelma Laitaatsillan pesulan lopettamista ja kiinteistön vuokraaminen Pyykkimummolle ei tue tätä pyrkimystä.

Tällä hetkellä Laitaatsillan pesulan hinnoittelu kaupungille antaa pesulan kannattavuudesta väärän kuvan. Kun liinavaatteiden pesu maksaa Laitaatsillan pesulassa n. 1.67 euroa/kg(Sis alv), on Pyykkimummon vastaava hinta 2,7 euroa ja keskuspesulan hinta 4 euroa/kg. On selvää, että pesulan kannattavuuden arvioinnissa ratkaisevaa on, mitä hintatasoa käytetään. Myös matonpesu on muualla huomattavasti tai erittäin paljon kalliimpaa.

On myös huomattava, että pesulan ainoa työntekijä Marja-Leena Leppänen tekee hiljaisena aikana myös siivoustyötä kaupungille, joten hänen kustannuksiaan ei voida täysmääräisesti panna pesulatoiminnan päälle. Lisäksi pesulan toimintaa voitaisiin helposti tehostaa hankkimalla sinne edullisesti käytetty kuuma mankeli.

Pyykkimummo, jolle pesulaa suunnitellaan vuokrattavasti, ei tee ainakaan ensi silmäyksellä vakuuttavaa vaikutusta. Järjestys ei siellä ole paras mahdollinen ja toiminnasta vastaa huonolla suomenkielen taidolla varustettu venäläinen nainen. On hyvin todennäköistä, ettei Pyykkimummo pysty harjoittamaan kannattavasti pesulatoimintaa nykyhinnoillaan, joten hinnat tulevat nousemaan heti, jos Laitaatsilta poistuu markkinoilta.

Laitaatsillan pesulan toiminnan vähittäinen hiipuminen ei ole johtunut siitä itsestään, vaan siitä, ettei kaupunki ole pystynyt ohjaaman sille riittävästi sellaisia pienempiä asiakkaita (päiväkoteja, vanhustentaloja ym., jotka huonommin soveltuvat keskuspesulan asiakkaiksi.

Kun pesulan kiinteistön tulevasta käytöstä ei ole vielä tietoa, viisaampaa olisi varmaankin jatkaa tämän suositun ja arvostetun pesulan toimintaa vielä muutama vuosi kaupungin hallinnassa.

Savonlinnassa 17.11.2008

Kunnioittaen,
Klaus Rantapuu
Pesulan asiakas

Satamakatu 9B41
57130 Savonlinna  - 0400-210679

Pidättekö sopivana, että Sosterin talouspäällikkö Pekka Martikainen on ottanut vastaan jäsenyyden Savonlinnan Puhelin Oy:n hallituksessa. Sosteri on tunnetusti suuri puhelinpalvelujen käyttäjä ja laitteiden hankkija.

Savonlinnassa 19.11.2008

Kunnioittaen,

Klaus Rantapuu
Kansalaisliike Savonlinnan seudun puolesta

Julkaistu Puruvesi- lehdessä 20.11.08

Klaus Rantapuu

Vaalitulokset savonlinnalaisesta näkökulmasta

Savonlinnassa ja naapurikunnissa vaaleissa tapahtui – päinvastoin kuin muualla maassa - yllättävän vähän muutoksia. Keskusta ja demarit menettivät siellä täällä vain muutaman paikan ja kokoomus sai muutaman lisäpaikan lisää lukuun ottamatta Savonlinnaa, jossa se valtakunnallisesta menestyksestä poiketen yllättäen menetti kaksi paikkaa. Poikkeuksen muodostivat Joroinen, jossa sitoutumattomista tuli valtuuston suurin ryhmä(10 valtuutettua) ja Parikkala, jossa keskusta koki suurtappion sitoutumattomien saadessa uutena ryhmänä heti 3 paikkaa ja perussuomalaiset 1 paikan.

Jos vaalituloksia tarkastellaan vähän laajemmalla alueella, kuva on kokonaan toinen. Vaalit menivät demareiden ja keskustan kannalta erittäin huonosti ja paikoittain ne kokivat suurtappioita. Mikkelissä demarit menettivät lähes 6% ja keskusta lähes 4 % äänistä.  Varkaudessa demareiden tappio oli peräti 8.3%.

Vahvoilla tukialueillaan Kymissä ja Etelä- Karjalassa demarit niinikään kokivat suurtappion. Kymissä demarit hävisivät joka ainoassa kunnassa. Imatralla puolue menetti enemmistöasemansa ja sen äänimäärä putosi peräti 8.4%. Valtaosa äänistä meni perussuomalaisille, josta kerralla tuli Imatran kolmanneksi suurin puolue 11,9%:n ääniosuudella. Lappeenrannassa demarit menettivät ääniä 6,4%.

Keskustan kohdalla yleinen tendenssi näissä vaaleissa oli se, että se menetti tasaisesti ääniä kaikkialla lukuun ottamatta maalaiskuntia, jossa asiat on hoidettu hyvin. Päinvastaisissa tapauksissa tappiot ovat suuria(vrt. esim. Parikkala). Lapissa vaalit oli täydellinen katastrofi keskustalle.

Näissä vaaleissa oli selvästi havaittavissa myös se, ettei kasvava joukko äänestäjiä enää luota nykypuolueisiin eikä niiden harjoittamaan politiikkaan. Tämä näkyy toisaalta perussuomalaisten menestyksenä ja toisaalta siinä, että useilla paikkakunnilla oli organisoitu erilaisia sitoutumattomien listoja, joiden menestys oli paikoin hyvä. Ryhmästä tuli jopa valtuuston suurin.(vrt. esim. Joroinen ja Pelkosenniemi). Sitoutumattomilla näyttäisi kuitenkin aika pian olevan edessä alamäki(vrt. ”Myö” Lappeenrannassa ja Punkaharju-ryhmä.). Pääasiallisena syynä hiipumiseen lienee heikko organisoituminen.

Savonlinnan vaalitulos oli muutenkin naapureihin verrattuna poikkeava. Uusien ehdokkaita meni selvästi vähemmän läpi kuin ympäristökunnissa. Savonlinnassa kolmen suurimman puolueiden valituista vain noin joka neljäs oli uusi, kun ympäristökunnissa keskustan ehdokkaista keskimäärin lähes puolet ja kokoomuksella joka toinen valituista ehdokkaista oli uusi. Ympäristökunnissa uusia demariehdokkaitakin valittiin Savonlinnaa enemmän, keskimäärin yli kolmannes läpimenneistä oli uusia.

Demareiden muita pienempi vaihtuvuus selittyy varmaankin sillä, että valtaosalla ehdokkaista on vakiintunut äänestäjäkuntansa. Monet ehdokkaista ovat luottamushenkilöitä, kuka johtaa vanhusten palvelutaloa tai on lähihoitaja, sosiaalityöntekijä, portieeri tai taksinkuljettaja.

Mielenkiintoinen on kysymys siitä, mikä oli mainonnan merkitys ehdokkaan menestykselle. Joissakin tapauksessa johtopäätös on selvä. Jarkko Wuorinen menestyi heikohkosti siitä huolimatta, että hänen vaalimainoksensa olivat suuria ja näyttäviä ja hän sai sen lisäksi - sinänsä sopimatonta piilomainontaa - Itä-Savolta, kun hänen kampanjaansa yrittäjien puheenjohtajaksi pidettiin näyttävästi esillä juuri sopivasti vaalien alla. Suurista otsikoista saattoi lukija ensin jopa virheellisesti luulla hänellä olevan suurta kannatusta kunnallisvaaleissa. Tätä samaa piilomainontaa Wuorisen kohdalla harjoitti Itä-Savo jo edellisten vaalien alla. Myöskään Perussuomalaisten huomattava vaalimainonta ei tuonut Savonlinnassa toivottua tulosta. Sen sijaan Koikkalaisen videomainonta ilmeisesti tuotti hyvän tuloksen. Mielenkiintoista on nähdä mitä, hän ilmoittaa vaalimainontansa kustannuksiksi. Rouvinen sai myös selvästi tukea Itä-Savolta, joka julkaisi muita ehdokaskirjoittajia näyttävämmin hänen kylpyläkirjoituksensa. Rouvinen keräsi tiettävästi ilman lupaa myös puhelinkampanjalla rahaa vaalityöhönsä. Mielenkiintoista on nähdä, mitä hän ilmoittaa vaalirahoi-tuksestaan ja koituuko luvattomasta rahankeruusta hänelle jotain seuraamuksia.

 Demarien nuoreksi ykkösehdokkaaksi oli selvästikin valittu savonrantalainen Teemu Hirvonen. Hänen kuvansa kannattajalistoineen oli näiden vaalien suurin vaalimainos, joka julkaistiin Itä-Savossa ennakkoäänestyksen alkamispäivänä. Hän sai myös piilotukea lehdiltä, häntä kutsuttiin unelmavävyksi jne. Selvästi muita enemmän vaalimainoksia oli myös Vesa Hurskaisella ja Virve Pasanen- Harjulla. Viimeksi mainittu ei vaivautunut vastaamaan vaalikoneisiin eikä häntä nähty puolueiden yhteisille vaaliteltoille.

Olisi voinut olettaa, kaupungin huono tilanne olisi aiheuttanut suurempaa muutospaineitta vaaleissa. Elinkeinoelämä on kehittynyt kaupungissa selvästi huonommin kuin muualla Etelä-Savossa, veroäyri on maan korkeimpia, muuttotappio on naapureita suurempaa ja Sosterissa muhii pommi, jonka vaikutus kaupungin taloudelle saattaa olla katastrofaalinen.

Yksi syy ”Ruususen uneen”, siihen, ettei suuri yleisö selvästikään ole vielä selvillä kaupungin todellisista ongelmista on se, että alueen valtalehti lähes kritiikittömästi myötäilee kaupungin valtaapitäviä ja antaa ymmärtää, että meillä on kaikki hyvin. Oli sitten kysymys rahojen tuhlaamisesta tuloksettomiin elinkeinoelämän kehittämisprojekteihin, lähisaarten asuttamista tai kylpylästä Vääräänsaareen, ei puhettakaan, että lehti esittäisi minkäänlaista kritiikkiä tai että se esimerkiksi pyrkisi selvittämään, mikä on totuus kaupungin taloudellisesta tilasta. Kokonaan toisenlaista on esimerkiksi UutisVuoksen tai Etelä-Saimaan uutisointi Imatran tai Lappeenrannan asioista.

Näyttäisi siltä, ettei mikään olennainen muutu seuraavalla valtuustokaudella. Backman tulee johtamaan demariryhmää vasemmalla kädellä ja valmistautuu jo täyttä päätä eduskuntavaaleihin. Pasanen- Harju jatkaa esiintymistään terveydenhoidon suurena suunnannäyttäjänä, mutta joutuu vielä poliittiseen vastuuseen, kun Sosterin kustannukset karkaavat käsistä. Uudet demarivaltuutetut sopeutunevat nopeasti ryhmäkuriin, eivätkä vanhojen rivivaltuutettujen tapaan tule saamaan sanaa suustaan uuden valtuuston kokouksissa.

Keskustan vanhoille avainpolitiikoille kävi vaaleissa huonommin. Häntäpäässä valtuustoon pääsivät viime vuosien keskeiset keskustavaikuttajat Heikki Pärnänen ja Juhani Puustinen eikä Esko Mielikäinen enää pystynyt uudistamaan paikkaansa. Mielenkiintoista on, keistä tulee ryhmän uusia silmäntekijöitä. Koikkalaista saatetaan myös ryhmän sisällä pitää liian arvaamattomana ja eräät muut ääniä hyvin keränneet ovat pikemmin äänettömiä yhtiömiehiä kuin räväköita uudistajia. Monet veikkaavat, että Matti-Pekka Parkkisesta tulee Savonlinnan keskustan uusi johtaja, joka saattaa nousta myös kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi.

Yllättävä oli kokoomuksen huono vaalimenestys. Se oli selvästikin seurausta lepsusta politiikasta ja ehdokasvalinnan epäonnistumisesta. Nähtäväksi jää, pystyykö Harri Halko saamaan kokoomukseen uutta puhtia. Puolue on joka tapauksessa pudonnut kahden suuren kelkasta.

Pienemmät puolueet sen sijaan säilyttivät asemansa, vihreät saivat jopa lisäpaikan.

Kokonaisuutena näyttäisi siltä, ettei uusi valtuusto pysty saamaan aikaan mitään todellista muutosta savonlinnalaiseen hallintokulttuuriin. Niin ikävää kun sitä onkin ennustaa, tarvittaneen vielä muutama paha takaisku, ennen kuin savonlinnalaiset tosissaan havahtuvat. Tällaisia voivat olla Sosterin kustannusten räjähdysmäinen kasvu, Andritzin alasajo tai UPM:n tehtaan sulkeminen. Ei ole myöskään vaikea ennustaa, että Janne Laineen suuret suunnitelmat melko pian osoittautuvat toinen toisensa jälkeen katteettomiksi ilmakupliksi.